Pauli Uusi-Kilponen: ”Yksin elämisestä on tullut merkittävä vaihtoehto”

Suomi ei ole ainoa vauvabuumia toivova maa

Kun SDP:n entinen puheenjohtaja ja pääministeri Antti Rinne kehotti suomalaisia pareja vauvantekotalkoisiin, nosti se hymynkareen monen suupieleen. Samalla tunnustettiin, että totta Antti puhuu.

Eivät auta kehotukset, eivät lapsilisien korotukset tai muut taloudelliset panostukset lasten hankkimiseksi. Jos joku keksisi tavan, jolla syntyvyys saadaan nousuun, olisi hänellä enemmän kansainvälisiä puhetilaisuuksia kuin Sanna Marinilla konsanaan.

Ongelma näet ei ole vain Suomen. Itse asiassa ongelma on globaali ja akuutti. Syntyvyys laskee lähes kaikkialla maailmassa. Vain Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa syntyvyys lisää väestökasvua jopa reippaasti. Vähän sama tilanne on osassa Arabimaita.

Maailman väestötilastot kertovat hurjia. Kun naiset synnyttivät maailmassa keskimäärin viisi lasta vuonna 1960, oli luku 2020 alle puolet tästä eli 2,4.

Jos kehitys jatkuu samana ja laskee alle 2,1 syntynyttä lasta naista kohden, alkaa maailman väestö vähentyä.

Kiinan yhden lapsen politiikka purettiin jo vuosia sitten. Se ei ole kuitenkaan nostanut syntyvyyttä. Aleneva trendi jatkuu.

Vuonna 2017 Kiinassa syntyi 1,4 lasta naista kohden, väkirikkaassa Intiassakin vastaava luku on sama, Yhdysvalloissa 0,34 ja Japanissa vain 0,12.

Suomi on lyhyessä ajassa pudonnut korkean syntyvyyden maiden joukosta matalan syntyvyyden maaksi.

Vielä viisi vuosikymmentä sitten Suomessa syntyi tasaisesti 60.000-70.000 lasta joka vuosi. Huoli syntyvyyden vähenemisestä alkoi 2010- luvulla, kun koko vuosikymmenen ajan kehitys meni syntyvien lasten määrässä alaspäin.

Vielä 2010 syntyi lähes 61.000 lasta ja 2019 enää 45.000! Eli yhtä naista kohden 1,35 lasta.

Kansainvälisten arvioiden mukaan pitkään jatkunut trendi ei näytä vähenemisen merkkejä, vaan pikemminkin voimistuu ja epäilyt siitä, että nouseeko maapallon väestömäärä arvioituun 11 miljardiin koskaan.

Se on epätodennäköistä, jos nykykehitys jatkuu.

Mikä sitten on syynä negatiiviseen kehitykseen? Syitä on monia. Yksi merkittävä seikka monissa maissa on kulttuurin muuttuminen. Länsimaissa ja esimerkiksi Kiinassa ihmiset ovat uratietoisia. Opiskellaan kolmekymppiseksi ja tehdään uraa. Lapsi koetaan helposti hidasteeksi, jopa esteeksi uralle.

Perhe yksikkönä on myös menettänyt merkitystään. Kaupungistumisen myötä yksin elämisestä on tullut ihan merkittävä vaihtoehto.

Suurkaupungeissa sinkkuja on puolet asujista, jopa yli.

Kun vielä viisi vuosikymmentä sitten yksin elävä, lapseton nainen koettiin jotenkin oudoksi, tänä päivänä kukaan ei kummeksu häntä ja nimittele vanhaksipiiaksi, joka ei ole saanut miestä.

Myös terveystietous ja ehkäisyn mahdollisuus ovat tulleet yhä useammalle naiselle mahdolliseksi myös kehitysmaissa.

Suomessa trendi on sama kuin monissa muissa maissa, että synnyttävien naisten keski-ikä on noussut kymmenellä vuodella muutamassa vuosikymmenessä.

Kun hedelmällisyys laskee iän myötä, käy helposti niin, ettei sitä toivottua lasta enää onnistutakaan saamaan.

Syntyvyyden laskun jatkuminen merkitsee Suomen väestömäärän laskua ensi vuosikymmenestä lähtien. Samalla se merkitsee sitä, että meillä on yhä vähemmän ihmisiä tekemässä työtä ja yhä enemmän niitä, jotka kuluttavat verovaroja ja eläkekassoja.

Nykymenolla Suomeen tarvitaan vuosittain jopa yli 40.000 työperäistä maahanmuuttajaa estämään väestön ja verotulojen vähenemistä.