Pauli Hanhiniemi on vuosien saatossa tullut tutuksi Aurinkorannikon elävästä musiikista nauttivalle suomalaisväestölle. Mies on käynyt erilaisten kokoonpanojen kanssa viihdyttämässä suomalaisia jo yli kymmenen vuoden ajan.
– Se alkoi toistakymmentä vuotta sitten kansainvälisiltä päiviltä, kun kävimme Ville Rauhalan kanssa suomiosaostolla esiintymässä kahtena ehtoona ja sen jälkeen tuli sellainen fiilis että voidaan kyllä lähteä toistekin, Pauli muistelee.
Sen jälkeen mies on ollut jotakuinkin vuosittainen vakiovieras Fuengirolassa.
Hanhiniemi ja Aurinkorannikon suomalaiset ovat selvästi löytäneet toisensa, sillä Pauli kertoo nauttivansa täällä esiintymisestä ja vastaavasti miehen keikat ovat aina olleet loppuunmyytyjä.
Ainutkertaiset 60-vuotisjuhlat
Tällä kertaa Hanhiniemi saapuu Aurinkorannikolle juhlahumun jälkimainingeissa. Sanoittajamestari täytti 24.10. miehekkäät 60 vuotta ja tapausta juhlittiin Tampereella juhlakeikan merkeissä marraskuun kahdeksantena päivänä. Lauteilla nähtiin harvinaislaatuisesti, jopa ainutkertaisesti, Hanhiniemen kaksi merkittävintä bändiä samana iltana.
– Ensin otettiin lauteille Kolmas Nainen, niin että vanhimmat jätkät pääsivät sitten myös ensiksi levolle, Pauli virnuilee.
– Sen jälkeen soitimme Ville Rauhalan ja Antti Paalasen kanssa akustisempaa materiaalia ja illan päätteeksi lavalle nousi 20 vuoden keikkatauolta henkiin puhallettu Perunateatteri. Se oli ”once in a lifetime” tapaus, kun Kolmas Nainen ja Perunateatteri olivat samana iltana samalla lavalla ja jakoivat takahuoneen, hän fiilistelee vielä jälkikäteenkin.
Urpoilut kansien väliin
Kaiken juhlahumun ohessa Hanhiniemeltä julkaistiin hänen 60-vuotispäivänään myös kirja, Paulin Kolmas nainen.
Kuten nimestä voi päätellä, kirja kertoo etupäässä Kolmannesta Naisesta.
– Se käsittelee Kolmannen Naisen syntyvaiheita, kun olimme 14–16-vuotiaita kloppeja Alavudella, Pauli avaa.
– Kerron siinä niitä alkuaikojen tunnelmia. Paljastan esimerkkien kautta, millaista se meidän urpoilu oli, millaisia tavoitteita meillä oli ja miten meidän silmät pikkuhiljaa aukenivat musabisnekselle, mies paljastaa.
Vaikka hän puhuu silmien aukenemisesta, ei tällä viitata kuitenkaan karvaihin pettymyksiin.
– En varsinaisesti ollut pettynyt mihinkään, pikemminkin positiivisesti yllättynyt, Pauli kuvailee.
Pitkän uran suosion valokeilassa tehneelle Hanhiniemelle on vuosien saatossa ehdotettu useampaakin kirjaprojektia, jossa kirjoittaja olisi ollut joku muu, mutta näille mies ei ole lämmennyt.
– Tykkään itse kirjoittaa, ja jos kustantajan intresseissä on julkaista tällainen kirja, niin voin mielelläni kirjoittaa sen itse, hän perustelee.
Pääosin on mennyt hyvin
Englannin kielessä on osuva termi menneiden muistelemiselle: ”a trip down memory lane” – suomeksi vaikkapa ”matka muistojen kaistalla”.
Vaikka suora suomennos onkin kökkö, vahvistaa Pauli Hanhiniemikin sen, että nuoruusvuosien muisteleminen kirjaa varten oli vahva ja värikäs matka.
– Se on hämmentävää miten voimakkaasti mieleen painuneita tunteita nousee esiin. Saatan yhä muistaa, miltä se tuntui kun ensimmäisen kerran nielaisin anislikööriä koulun pihalla, hän mainitsee esimerkkinä
– Ja pystyn palauttamaan mieleeni miltä iho tuntuu, hän jatkaa hymyillen
– Kyllä se oli hauska trippi, hän viittaa matkaan nuoruusvuosien muistoihinsa.
Kun kypsempään ikään ehtinyt ihminen pysähtyy kunnolla muistelemaan menneitä, piirtyy helposti myös yleiskuva eletystä elämästä: onko matka toistaiseksi mennyt positiivisissa vai negatiivisissa merkeissä.
Hanhiniemi sanoo olevansa tyytyväinen elettyyn elämäänsä.
– Elämässä on käynyt voittopuolisesti ihan hyvin. Ja ne asiat jotka ovat menneet pieleen, niiden kanssa olen oppinut elämään ja suhtautumaan. Ja yllätyksekseni nekin asiat ovat monesti johtaneet johonkin aika myönteiseen lopputulokseen, hän arvioi.
Mahdollisille suvantokohdille hän ei myöskään halua antaa liikaa huomiota.
– Jos joskus on ollut jotain tummempia pilviä, niin ei minulla ole tarvetta ruveta niitä korostamaan tai dramatisoimaan. Voittopuolisesti elämä ja varsinkin bändielämä on sujunut aika mukavissa merkeissä.
Musiikkia syntyy edelleen
Pauli kertoo olevansa siinä vaiheessa uraa, että suurimmat kiireet julkisuuden valokeilan tavoittelemiseksi ovat takana. Jos vaikkapa Hesarin haastatteluun pääseminen joskus olikin merkittävä asia, ei se enää nosta sykettä. Mutta musiikki ja sen tekeminen ovat miehellä edelleen verissä.
Myös uutta materiaalia syntyy kun on syntyäkseen.
– Yksi uusi laulu minulla on soinut päässä jo melko pitkään, se vaati nyt sen että saisin sopivan kaverin jonka kanssa lähtisin viemään sitä eteenpäin, Pauli paljastaa.
– Olen vähän huono tekemään biisejä ihan valmiiksi asti. Viimeistelyssä olen aina tarvinnut jonkun toisen mielipiteen. Yleensä kappaleet ovat tätä kautta loppuvaiheessa vielä vähän muuttuneet ja aina paremmiksi, hän kuvailee biisinkirjoitustaan.
– Kyllä minulla edelleen lauluja syntyy, mutta enää ei ole sellaista vuosittaisen albumin vaatimusta kuin esimerkiksi Kolmannen Naisen aktiivivuosina. Nyt tuota katalogia on jo niin paljon että se kannattelee keikoillakin aika hyvin. Settilistoja voi muokata erilaiseksi ja pitää homman näin raikkaana, Hanhiniemi pohtii.
Biisit pitävät muistot kirkkaina
Vaikkei Hanhiniemi koekaan enää painetta julkaista säännöllisesti uutta materiaalia, on uuden musiikin kirjoittamisella edelleen oma, tärkeä roolinsa hänen elämässään.
– Kyllä siinä se sama motiivi on edelleen. Omia tunteita ja ajatuksia on välillä pakko yrittää selventää. En ole kovin aktiivinen päiväkirjan täyttäjä, enkä kaikkea edes osaa sinne kirjoittaa, mutta lauluihin saan sanoitettua niitä asioita ja se auttaa minua itseäni. Ja joissain tapauksissa ne biisit näköjään puhuttelevat muitakin ihmisiä, biisinikkari toteaa.
Hän innostuu kuvailemaan tarkemminkin kappaleiden tekemisen merkitystä itselleen.
– Kappaleet ovat marginaalimerkintöjä tässä elon kulussa. Musiikin kautta moni vanhakin asia on minulla vielä aika tuoreena mielessä, koska biisit muistuttavat minua monista vanhoista asioista, hän avaa.
– Aika harva ihminen varmaan selaa pari kertaa viikossa vanhat koulutodistukset ja valokuva-albumit, katselee vähän videoita ja kaitafilmejä, ja niin edelleen, mutta minä tavallaan teen sellaista inventaariota aina kun laulan näitä lauluja.
Luvassa on laulua ja lätinää
Pauli Hanhiniemen elävästä elämästä kirjoitetut laulut ovat löytäneet oman vankan yleisönsä, joka – kenties tarinoihin samaistuen – selaa hänen kanssaan noita elämän marginaalimerkintöjä.
Nyt niihin tarinoihin aukeaa jälleen ovi myös täällä Aurinkorannikolla, kun Pauli Hanhiniemi nousee kahdesti Kukon lavalle: lauantaina 16. ja keskiviikkona 20. marraskuuta. Kokoonpanon nimi on MAT eli Melko Akustinen Trio.
– Ohjelmisto on retrospektiivinen, luvassa on vanhaa kolmatta naista, jotain perunateatteria ja jonkun verran tuoreempaa materiaalia viime vuosilta, Pauli kuvailee.
Hän lupailee, että tiedossa on vähän muutakin kuin pelkkää musiikkia.
– Aika paljon siellä lavalla tulee monesti lätistyä. Musiikin ja lätinän suhde vaihtelee vähän illasta riippuen, hän vinkkaa hymyillen.
Loading ...
