Julkkismiljonääri Henry Aflecht varasti jo 8-vuotiaana naapurinsa pankkikirjan. Auto- ja murtovarkaudet sekä muut rötöstelyt veivät hänet lopulta vankilaan. Parannus tapahtui yllättävästi.
Kohumiljonääri Henry Aflecht, 50, käy läpi salattua rikollista menneisyyttään omaelämäkerrallisessa kirjassaan Henkka Aflecht – Rikollisesta miljonääriksi.
– Olen elänyt kaksi 25 vuoden elämää. Ensimmäiset 25 vuotta lain väärällä puolen olivat sellaisia, joista juuri kukaan ei tiedä yhtään mitään. Ja jälkimmäiset 25 vuotta, kun päätin kääntää kytkimestä, ovat olleet täysin päinvastaisia, kuin yö ja päivä.
Kirjassa Aflecht perkaa tarkasti nuoruuttaan itäisessä Helsingissä ja rajuja vuosiaan Suomessa. Ensimmäisen rikoksensa pellavapäinen poika teki ala-asteikäisenä. Hän murtautui naapuritaloon.
– Ikää oli kahdeksan. Saaliiksi lähti mittava määrä elektroniikkaa, erilaista arvotavaraa sekä se oleellisin eli pankkikirja.
Pikku-Henkka sai nostettua pankkikirjalla pankista 2 500 markkaa seteleinä ja 1 000 markkaa kolikkopötköinä, mutta lopulta käry kävi, ja tavarat sekä rahat palautettiin naapurille.
Varasteli yläasteella
Jo yläasteella Aflecht kertoo päättäneensä ”tehdä niin paljon mitä tahansa duunia, että pääsisi eläkkeelle 40-vuotiaana”. Töitä nuorukainen paiskikin, mutta myös hämärähommia. Neljäntoista vanhana varkaudet palasivat teinin elämään.
Hän varasti koulun lähellä sijainneesta ”Tarjoustalon kaltaisen lafkan” varastolaiturilta laatikollisen talvitakkeja. Ammattikoulussa hän opiskeli autonrassausta, mutta sivubisnekset kasvoivat kaiken muun ohella.
– Öisin kävin pöllimässä jostain uudenkarhean piikin ja purin sen tallissa osiksi.
Hän varasteli myös autostereoita.
– Yön tullen iskettiin ikkuna sisään ja napattiin stereoiden irrotusraudoilla soitin mukaan.
Paloitteli Bemareita
Parikymppisenä Aflecht aloitti ammattimaiset autovarkaudet ja ”Bemareiden paloittelut”.
– Vaihdettiin jengille 316-Bemareihin isompaa tekniikkaa ja leimattiin ne laillisiksi. Samoihin aikoihin kuvioihin tuli vakuutuspetokset. Moni kuitenkin halusi autostaan eroon tai maalauttaa sen vakuutuksen piikkiin.
Aflechtin ja hänen apumiehensä touhuja alettiin kutsua mediassa 90-luvulla BMW-liigaksi. Poliisi pääsi jäljille ja mies sai ensimmäisenä tuomiona seitsemän kuukautta ehdollista vankeutta.
Sitoi vasikan puuhun
Henry Aflecht alkoi tehdä myös murtoja kopioimalla yleisavaimia. Suunnittelipa hän arvokuljetusryöstöäkin Helsingin keskustassa. Rikollispuuhiin kuului aseita ja vaaratilanteita, Aflechtia kohden jopa ammuttiin autosta.
Ja kun hänen luottotyyppinsä paljastui vasikaksi, mies jätti tämän Sipoon metsässä puuhun sidottuna yöksi.
– Teippasin sen suun jeesusteipillä. Osoitin sitä kolmeviissseiskalla otsaan ja kysyin, haluaisiko se muuttaa vastaustaan edellisen päivän kysymykseen vai ryhtyä kaivamaan.
Lopulta rötöskierre päättyi vankilaan. Hän sai 17 kuukauden ehdottoman tuomion mm. törkeästä kätkemisrikoksesta. Vuonna 1997 Henry Aflecht lusi 8 kuukautta ensikertalaisena ja avolaitoksessa Helsingissä. Suomenlinnan työsiirtolan oloja hän kuvaa suorastaan lomailuksi.
– Koska mulla oli kännykkä vankilassa, mä sain pidettyä monille yllä kulissia, että olin siviilissä. Mutsikaan ei tiennyt. Mähän vastasin aina puhelimeen ja viesteihin. Me nähtiin mutsin kanssa silloin, kun olin lomilla.
Henry Aflechtin äiti on nyt kahdeksankymppinen, ja alkujärkytyksestä toivuttuaan hän on sinut ainoan poikansa rikollisen menneisyyden kanssa.
Miksi hämärähommia?
Aflecht teki öisin rikoksia, päivisin ja iltaisin rehellisiä töitä. Hän tienasi ”tolkuttomasti” ovimiehenä ravintola Kappelissa, teki yksityisdekkarina tuottoisaa henkilöseurantaa ja paiski hommia isänsä kumihanskafirmassa.
– Mussa on aina asunut kaksi aika erilaista mua. Se rehellisiä hommia tehnyt minä oli viimeisen päälle rehellinen, vastuuntuntoinen ja oikeudenmukainen. Sitten oli toi toinen minä, joka teki ja suunnitteli hämäräpuolen hommia. Mä en koskaan sotkenut niitä kahta keskenään.
– Mä mietin moneen kertaan rahanippuja ovelta ja dekkarihommista pöytälaatikkoon laittaessani, että ei olis mitään syytä tehdä hämäriä keikkoja. Siihen vaan oli jo kasvanut ja ne oli osa elämää, vaikka niiden rahallinen merkitys oli olematon.
Poliisi-isä vaikutti
Henry Aflecht lopetti rötöstelyt kuin seinään 25-vuotiaana, vankilatuomion kärsittyään. Hän seurusteli silloin poliisimiehen tyttären kanssa. Isä ei kavahtanut vävykokelaan rikollistaustaa.
– Jotain liikahti mun sisällä, kun mun isosti arvostamani mies hyväksyi mut ihmisenä taustoista huolimatta. Kun mä lupaan jotain, se pitää. Aina. Ja tää oli elämän mittainen lupaus.
Speden oppipoikana
Puhelias ja miellyttävän näköinen Aflecht pärjäsi myös tv-alalla.
Hän näytteli Kotikadussa ja Salatuissa elämissä pikkurooleja. Lisäksi hän työskenteli 1990- ja 2000-luvuilla Spede-tuotannolle ja monikameraohjasi mm. Speden Spelejä ja Kymppitonnia.
Pertti Pasasta hän kehuu kirjassaan.
– Pertistä oli tullut mulle henkisesti omaa isääkin tärkeämpi ja asiallisempi hahmo. Se oli ollut mulle mun taustoista huolimatta aina asiallinen, reilu ja maksanut hyvää liksaa.
Raha korvasi perheen
Nyttemmin Henry Aflecht nauttii miljonäärielämästä Espanjan Aurinkorannikolla. Mutta raha ei ole tehnyt hänestä onnellista.
– Mä menetin rahaa tehdessä perhe-elämän mahdollisuuden. Mulla ei ollut sitä farmarivolvoa, kolmea lasta ja mulle huutavaa vaimoa.
– Kaduttaako? Ehkä. Mä vaan olen oppinut elämässäni senkin, että tehtyjä tai tekemättömiä on turha katua. Mun neuvoni rahasta haaveileville on, että kannattaa keskittyä tärkeämpiin asioihin. Keskity niihin asioihin, jotka jäävät elämään, kun sä lähdet. Ystävien muistot susta. Sun lasten muistot. Tarinat siitä, kuinka teillä oli hauskaa yhdessä. Autot, talot tai raha eivät kerro sitä tarinaa kellekään. Haalimalla vain omaisuutta sun tarina päättyy, kun lähdet.
* Kursivoidut sitaatit ovat kirjasta Henkka Aflecht – Rikollisesta miljonääriksi
Loading ...
