Hoiva- ja hoitotyötä on aina pidetty kutsumusammattina. Ihmisiä autetaan pyyteettömästi ja ilman vastapalveluksia. Varsinkin tuttuja ja hädässä olevia. Tästä huolimatta kaikille ei se apu riitä ja joskus tarvitaan ammattilaisen apua. Miten se eroaa siitä, kun kaveri auttaa? Mitä eroa on vapaaehtoistyöllä, järjestötyöllä ja yrittämisellä?
Vapaaehtoistyötä teemme me kaikki. Voimme hoitaa läheistämme, ystävän koiraa, ottaa ukrainalaisen perheen majoittumaan luoksemme ja auttaa vaikka koditonta antamalla hänelle peseytymismahdollisuuden tai ruokaa.
Järjestöt saavat eri tahoilta rahoituksensa, jolla pyörittävät toimintaa. Näitä tahoja voivat olla ylikansalliset toimijat, valtiot tai yksittäiset säätiöt ja ihmiset. Pääsääntöisesti ESR-rahoitukset tai valtioiden kuten STEA:n myöntämät tuet ja niin edelleen. Yrittäjä puolestaan tekee työllään tuloksen, jolla maksaa toiminnan kulut ja menot. Yrityksestä ostaessa palveluita asiakkaan turvana on vahva ammatillisuus, valvonta ja lupajärjestelyt. Niin yritysten, järjestöjen, yhdistysten kuin säätöiden toimintaa valvovat eri viranomaiset ja toimintaa säätelevät lait.
Sosiaali- ja terveysala on sensitiivinen, se koskettaa meille arkoja ja usein henkilökohtaisia asioita. Lainsäädännön ja ammattinimekkeen myötä vaitiolovelvollisuus on ehdoton edellytys eettisesti kestävälle työskentelylle. Kenet uskallat päästää kotiisi, kenelle voit luottamuksella kertoa asiat. Asiakasta suojaa ammattilaisen rekisteröidyn ammattinimikkeen tuoma vahva vaitiolovelvollisuus. Lisäksi ammattilaisella on käytössään tutkitut menetelmät tuloksiin pääsemiseksi.
Valvonta on ammatillisen työn yksi tukipilareista ja turva asiakkaalle. Palveluntuottajien ylikansallista tilannetta ja toimijuutta vahvistetaan EU:n avulla. Pystymme toivottavasti jatkossa myös sujuvoittamaan palveluita yhtä liikkuviksi, kuin kansalaiset itse. Tiettyjen nimikkeiden käyttö on ammattinimikesuojattua ja näistä löytyvät rekisterit, kuten kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Nämä voi tarkastaa Valviran sivuilta nimihaulla.
Monesti sosiaalipuolen asiakkaina säästetään ja otetaan apua paikasta, joka ei ole ammattiin rekisteröitynyt tai koulutusta käynyt. Moni ihminen ei tietoisesti menisi lakimiehille, jolla ei ole siihen työhön oikeuksia tai lääkärille, jonka tietäisi olevan epäpätevä tai vaikka oikeasti kokonaan kouluttautumaton alalle.
Pappi, lukkari, talonpoika… -töitä on erilaisia. Esimerkiksi politiikka on luottamustyötä ja demokratian kannalta se on koko kansakuntaa läpileikkaavaa, siellä tarvitaan ihmisiä kaikista töistä ja yhteiskunnan paikoista ja asemista. Toisaalta mietin, että olisi hyvä, jos Arkadianmäellä työskentelevät oikeasti olisivat kokeneita siitä, miten politiikkaa tehdään. Toisinpäin minua sitten taas mietityttää esimerkiksi pappeus, että kuinka pitkälle voidaan ajatella, että pappina työskentelisi ammattipappi tai kuten joidenkin maiden puolustuksessa ammattiarmeijat?
Itse ajattelen monessakin työssä ja tehtävässä, että osaaminen lähtee koulutuksesta, tiedolla johtamisesta ja vahvasta työkokemuksesta. Tarkoitan, että itse en ainakaan menisi kampaajalle tai lääkärin vastaanotolle, joka ei ole alaa opiskellut tai hänen työskentelytilat ja tekniikka eivät olisi asianmukaiset.