Joka kevät ja syksy kellojen viisarit siirtyvät, ja keskustelu kesä- ja talviajan tarpeellisuudesta roihahtaa.
Alun perin kellojen siirtelyllä haluttiin säästää energiaa hyödyntämällä paremmin päivänvaloa, mutta nykypäivänä hyödyt ovat kyseenalaisia. Sen sijaan haittoja riittää: ihmisten unirytmit sekoittuvat, terveys kärsii ja taloudelliset säästöt ovat marginaalisia.
Kellojen siirtely alkoi vuonna 1980, kun Euroopan talousalue (ETA) otti käyttöön kesäajan sääntöjä. Tällöin sovittiin, että jäsenmaat siirtyvät kesäaikaan viimeisenä sunnuntaina maaliskuuta ja palaavat talviaikaan viimeisenä sunnuntaina lokakuuta.
EU päätti jo vuonna 2019 luopua kellojen siirtelystä, mutta jäsenmaat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, jäädäänkö kesä- vai talviaikaan. Päätöstä jarruttaa myös pelko aikavyöhykkeiden sekamelskasta, jos naapurimaat valitsevat eri ajan.
Suomessa enemmistö kannattaa siirtelyn lopettamista, mutta poliittinen päätös on yhä tekemättä. Espanjalaisilla taas on vahva toive siitä, että kellojen siirtely lopetettaisiin, sillä se koetaan vanhentuneeksi ja turhaksi, vaikka maassa onkin väläytelty pelkoa vaikutuksista esimerkiksi kauppasuhteisiin.
Olisi aika siirtyä sanoista tekoihin. Kellojen siirtelyn jatkaminen vanhasta tottumuksesta on järjetöntä, ja sen lopettaminen vaatisi vain rohkeutta tehdä päätös. Mutta niin kauan kuin EU ja jäsenmaat empivät, viisarit siirtyvät – ja kansalaiset kärsivät.
EU:n saamattomuus on suorastaan surullista. Jos eurooppalaiset eivät kykene päättämään edes tällaisesta perusasiasta, ei ihme, ettei Ukrainaakaan ole yhteisrintamassa pystytty enempää auttamaan.
Loading ...
Saamattomia ovat nuo EU:n pyrokraatit, ei siitä mihinkään pääse.
Kannatan kellojen siirtelyä, koska syksyllä on mukavampi lähteä töihin, kun aamulla on valoisampaa ja ei niin kylmää. Ainakaan itselläni unirytmi ei tuosta kärsi. Myöskään matkustellessa tunnin tai parin aikaero ei tunnu missään.