Mijas Pueblon aasit ovat olleet vuosien ajan eläintensuojelijoiden hampaissa. Ja syystäkin. Kymmenien eläinten seisottaminen aamusta iltaan, päivästä ja vuodesta toiseen säiden armoilla turistikylän keskellä ei tunnu nykypäivän mittapuussa sopivalta.
Aaseja on toki vuosituhansien ajan käytetty kuormajuhtina, ja kesyaasit ovat kaikkein vanhimpia kotieläimiä maailmassa. Ne ovat tottuneita työntekoon, kestäviä ja vähään tyytyviä. Niukkakin ravinto riittää, mutta veden pitää olla puhdasta ja riittävää.
Mijasissa aaseja käytetään turistien kuljettamiseen maksua vastaan. Niiden selässä voi ratsastaa tai istua kärryissä kyydissä. Kaupunki on asettanut matkustajan painorajaksi 80 kiloa per aasi, mikä on varmasti järkevä raja – jos sitä noudatetaan. Silminnäkijöiden mukaan painavampiakin matkailijoita on aasiparkojen selässä havaittu.
Lue myös: Mielenosoitus Mijasin aasien puolesta herätti tunteita – paikalliset huusivat vastalauseita
Mijasin kaupunki on pyrkinyt tasapainoilemaan ärhäköiden ja äänekkäiden eläinaktivistien sekä elinkeinostaan huolehtivien paikallisten aasitaksiyrittäjien välillä. On asetettu hellerajoituksia ja lisätty suojakatoksia. Ne eivät kuitenkaan riitä.
Aktivistit ovat kiinnittäneet huomiota esimerkiksi aasien liian lyhyisiin kiinnitysköysiin, jotka estävät eläinten paneutumisen makuulle lepäämään. Somessa on jaettu videoita, joissa omistaja kiskoo 40 asteen kuumuudessa lyyhistynyttä eläintä ylös.
Tällainen aasinhännänveto tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen ja niin kauan, kunnes aasien kohtalo konkreettisesti muuttuu. Jotain pitää tehdä.
Siksi eläintensuojelijoiden ehdotus elävien aasien korvaamisesta sähkökäyttöisillä tuk tuk -takseilla on kannatettava ja fiksu. Yrittäjät saavat pitää elinkeinonsa ja tarjota turisteille yhä kyytejä kylän kujilla. Kaupunki näyttäytyy edistyksellisenä ja vihreänä. Rääkkäyskohut loppuvat, provosointi päättyy.
Kaikki voittavat – ja ennen kaikkea aasit, jotka voisivat päästä lähistöllä sijaitsevaan vanhainkotiin nauttimaan ansaituista eläkepäivistään.
Loading ...
