Orpon puheet ja käytännöt pahassa ristiriidassa

Ei mene ihan putkeen. Nimittäin Petteri Orpon puheet ja käytännön toimet. Tukien ja muiden tulonsiirtojen vaikutuksista piti tehdä tarkat vaikuttavuusarviot.

Vielä lauantaina Ylellä Orpo vakuutti, että sellaiset tehdään, eivätkä heikompiosaiset ja lapsiperheet joudu kohtuuttomien leikkausten kohteeksi.

Nyt näyttää pahalta. Vaikuttavuusarvioihin on annettu aikaa vain kaksi viikkoa. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyn kuulemisohjeen mukaan lausuntoaikaa pitäisi olla vähintään kuusi viikkoa ja laajoissa hankkeissa vielä pari viikkoa pidempään.

Kyseessä on laaja paketti, jossa kaikki vaikuttavat kaikkeen: asumistuen leikkaus, lapsikorotusten ja suojaosien poistot, työttömyysturvan kiristykset jne.

Asiantuntija-arvio on, että monet leikkaukset kohdistuvat samanaikaisesti juuri heikompiosaisiin ja lapsiperheisiin.

Näiden leikkausten tarkoituksena on säästä valtion menoja, mutta ennen kaikkea kannustaa ihmisiä ottamaan töitä vastaan.

THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamon mukaan leikkaukset heikentävät työvoiman tarjontaa etenkin pääkaupunkiseudulla. Syynä tähän on se, että pienipalkkaiset työntekijät ovat pystyneet asumaan asumistuen turvin pääkaupunkiseudulla ja käymään töissä.

Lisäksi taantuvilta aluilta on kyetty muuttamaan alueille, jossa on työtä tarjolla.

Työvoiman liikkuvuus vähenee ja kasvattaa Hiilamon mukaan työvoimapulaa.

Orpon mukaan esityksiin on jo tehty joitain muutoksia, mutta hän ei ole yksilöitynyt mahdollisia muutoksia.

Väkisinkin tällaisesta toiminnasta jää se kuva, että jo esitysten valmistelussa on menty pieleen. Hallitusohjelmaa sorvattaessa kuultiin kahdeksan viikon aikana kymmeniä eri alojen asiantuntijoita. Miten on mahdollista, ettei tämä näy mitenkään sosiaalipolitiikan puolella, kuten työelämän uudistuksissa.

Kuultiinko Hiilamon kaltaisia maan parhaita sosiaalipolitiikan asiantuntijoita? Tuskin.

Toinen paha ristiriita on hallituksen puheissa siitä, miten kaikkien pitää osallistua taloustalkoisiin.

Näin ei valitettavasti ole. Tuloveron solidaarisuusveron ylärajan nosto 150.000 euroon, tuo ministeritason palkansaajille noin 2.000 euron veronkevennyksen vuodessa. Nyt on havaittu sekin, että ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen kiristykset eivät tuokaan rahaa valtion kassaan, vaan Työllisyysrahastoon.

Rahaston puskurit ovat niin suuret, että laki tulee vastaan. Työttömyysvakuutusmaksuja on pakko alentaa 1,5 miljardilla. Käytännössä se merkitsee veronalennuksia työnantajille ja työntekijöille.

3.600 euron kuukausipalkasta maksetaan noin 300 euroa vuodessa vähemmän rahastoon. Suurimmat hyötyjät ovat taas suuria palkkoja nauttivat. Yli kymppitonnin palkalla hyöty on tonnin luokkaa!

Oppositio vaatii 1,5 miljardin palauttamista budjettiin, jotta leikkauksista ainakin osa voitaisiin perua.

Se ei kuitenkaan käy, koska Työllisyysrahaston tilanne havaittiin liian myöhään. Lakia ei saada ainakaan ensi vuodeksi valmiiksi.

Oppositiolle tarjotaan nyt sellaisia aseita hallituksen pommittamiseksi, ettei asioiden paisuttelua edes tarvita. Pelkät faktat riittävät.

Mitä tapahtuukaan, kun työelämän rakenneuudistuksia ryhdytään hallituksen, ay-liikkeen ja työnantajien välillä neuvottelemaan.

Korpilammen henkeä tulee ikävä.

Artikkelin kirjoittaja

Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta median palveluksessa toiminut lehdistöneuvos.
Mainos
Jatka lukemista
Sää
Mainos
Viikon kysymys

Jos presidentinvaalit pidettäisiin nyt, ketä äänestäisit?

Katso tulokset

Loading ... Loading ...