Tämän orkesterin tuloksena on lehti. Normaalisti orkesterin jäsenet esitellään, joten tartuin itse tähän haasteeseen.
Toimituspäällikkö Janne Leipijärvi. Tamperelainen ei taida vielä tietää, että meillä on lauantaisin suora lentoyhteys Tampereelle, kun päästään suustaan sammakoita pakinoistani: ”Vesu hei, ei niitä kukaan lue” ja se nauru vielä päälle. Jotain kuitenkin Jannessakin on, koska toista kertaa on mukana.
Sitten Mika Heikkilä. Tuottaja Jumalan ja Pekkarisen Antin armosta. Pitää minua raumalaisena puupäänä! Nyt vasta ”ymmärsin” hänen tarkoittavan pinnalla pysymistäni vaikeissakin paikoissa.
Yhtiökumppanini Antin hyvänä puolena on rannikon fiksuimmat vanhemmat. Pojasta polvi paranee, sanotaan. Tiedä häntä sitten. Pääpiru lehdessä kumminkin.
Myyntiguru Anssi Marstela. Siinä kielitaitoinen monitoimimies, rannikon parhaana oppaana kehut kerännyt, oiva pilkuntarkkaan myyntihommaan ja oikolukuun, ohessa vielä soittelee ja pöhnässä yrittää puhua Rauman Giält, kun toiset samassa tilassa sönkkäävät enkkua tai spanjaa.
Sitten se porilainen, Matti Majasaari. Vieläkin ihmettelen miten porilainen voi olla meikäläisten lehdessä. Ilmeisesti kirjoitustaidon vuoksi. Fiksu mies, vaikka onkin porilainen.
Lehden taittaja on tuore tapaus, ei enää lupaus, graafikko Heikki Sallinen. Hyvältä alku kuitenkin näyttää.
Niin ja tietysti pienimpänä mutta ei vähäisempänä Heini Lähteenmäki. Käyttää jopa maagisia kykyjään ilmoittajien saamiseksi, johdattamalla heitä ihmeitä tekevälle Taikatielle.
Lopuksi, me pakinoitsijat ja kolumnistit olemme sellaista itseään esille tuovaa porukkaa. Ilman meitä lehti olisi kuitenkin kuin syysmetsä ilman puolukoita. VAI MITÄ!
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
