Suomi on nyt rankkeerattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Tutkimuksenkin mukaan yli 80 % suomalaisista pitää itseään onnellisena. Suomen pitäisi näin ollen olla onnellisten ihmisten maa. Kuitenkin ihmisten kuulee valittavan milloin mitäkin. Ja yhä useampi eläkeläinen ja nuorempikin muuttaa Aurinkorannikolle.
Missä mättää, kun hyvinvointivaltiossa elää niin monta pahoinvoivaa ihmistä? Pahoinvointia osoittavat psyykkisten sairauksien, erityisesti masennuksen kasvu. Yhä useammat syövät mielialalääkkeitä ja käyttävät alkoholia humaltumiseen.
Osa ihmisistä on geneettisesti sellaisia, että he ovat luonnostaan positiivisia. Muut joutuvat tekemään jotain tullakseen onnellisiksi. Onnellisuusteorioita on kolme: nautintoteoria, halu saavuttaa jotakin tekemällä projekteja tai tyydyttämällä halujaan ja tarpeitaan.
Nautintoteorian mukaan ihminen on sitä onnellisempi, mitä enemmän hänellä on mielihyvää. Mielihyvää voi professori Timo Airaksisen mukaan hankkia helposti. Sitä saa olutpullosta, sätkästä tai lääkepurkista. On jo olemassa nautintokoneita kemiallisine ja visuaalisine virtuaalimaailmoineen. Sitä paitsi ihminen ei tyydy yhteen kokemukseen, oli se miten nautinnollinen tahansa. Tämä voi johtaa riippuvuuteen.
Toinen onnellisuutta tuova teoria on se, että ihmisellä on projekteja, eli halu saavuttaa jotakin. Arvokasta onnellisuutta saa toteuttamalla haaveitaan. Onnellisuuttaan lisää jo tekemällä asioita, jotka vievät kohti tavoitetta.
Onnellisuus on mielenrauhaa, harmoniaa ja elämänhallintaa. Se edellyttää, että on hyvä suhde itseensä, menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa. Sopusointu oman menneisyytensä kanssa edellyttää, että on muistamatta ikäviä asioita. Unohtaminen on kuitenkin vaikea taito.
Onnettomat olosuhteet ovat veruke. Kaikkein tunneperäisimpiä ovat ne tosi-television tilanteet, joissa ihmisiä kootaan yhteen ja heille kerrotaan, että joku pudotetaan joukosta pois. On jännittävää katsella, kenet lauma hylkää. Katsoja samaistuu hylättyyn, koska hän edustaa juuri sitä, mitä minä eniten pelkään, eli hylätyksi joutumista.
Kohtuullisuus on hyvinvoinnin avainsana. Mutta mitä on kohtuullinen elintaso? Yhdelle yhtä ja toiselle toista. Onnellisuuden peruspilareita ovat Airaksisen mukaan elintason sijaan terveys, suhde luontoon, perheeseen, rakkaus, työ ja harrastukset. Se, että elämä tuntuu arvokkaalta.
Marjatta Jabe
Loading ...
