Käteni murtumisesta on kulunut yli kolme kuukautta. Välillä minusta tuntuu, että olen olympiaurheilija, jonka heittokäsi on saatava kesäksi kuntoon.
Vasempaa olkavarteeni laitettiin lokakuun puolessa välissä 27 senttiä pitkä titaaninen tuki, joka pultattiin kiinni kolmesta kohtaa. Kuukauden päästä leikkauksesta sain ohjeet venytellä kättä kotona.
Joulukuun alussa aloin käydä fysioterapeutilla, joka käy ensin läpi käden liikeradat ja sen jälkeen laajentaa niitä. Välissä venyttelen itsenäisesti kepillä ja lopuksi voimaa hankitaan kuminauhan sekä sähköisen lihasstimulaattorin avulla.
Salissa työskentelee useampi fysioterapeutti noin parinkymmenen potilaan keskellä. Omani, Maria, hoitaa samanaikaisesti kolmea henkilöä. On hienoa seurata hallittua kaaosta.
”Sulla on aika kolmesti viikossa kello 12.40. Tule tänne ihan miten haluat – hieman aikaisessa tai myöhässä”, Maria totesi ensimmäisellä kerralla. Hän itse oli joulun jälkeen paperitöiden takia 20 minuuttia myöhässä.
Samanaikaisesti naapuripedillä makaa Pepe. Hyväkuntoinen vanhus, joka joutuu käyttämään oikean jalan kengässä puolen sentin paksuista tukipohjallista ja tukeutuu keppiin.
Yhtenä päivänä hieman myöhemmin paikalle tuleva potilas Carmen, 41, alkoi kiusoitella Pepeä, ettei tämä tarvitsisi keppiä.
Pepe lähti saman tien klenkkaamaan ilman tukea salin toiseen päähän ja takaisin. Carmen ja Maria hurrasivat ja kannustivat kunnes omaa potilastaan hoitanut fysioterapeutti Ana päätti osallistua kovaääniseen keskusteluun.
Ana jätti potilaansa hoidon hetkeksi kesken, nappasi Pepen käsikynkkään ja kuljetti ripeässä tahdissa 81-vuotiaan miehen uudelleen salin päähän ja takaisin.
”Kas näin. Vauhdilla vaan ja kohta juokset maratonin. Sinun pitää vain hankkia tällainen 40-vuotias nainen avuksesi”, Ana huikkasi ja Pepe nyökytteli päätään.
Loading ...
