Miten monta kertaa sinulta on kysytty tätä? Minä en osaisi edes laskea. Toisaalta en kysymysten määrää ihmettele, koska olen siunattu varsin perus suomalaisella habituksella. Oikeastaan on ihme, että edes kysyvät.
Suomalaisessa ihmisluonnossa on yhä jotakin lapsenomaista viattomuutta, joka saattaa joskus hieman huvittaa. Nyt auringon pilkotuksen lisääntyessä näkee tälläkin suomikylällä paljon uusia, kaltaistaan väkijoukosta etsiviä kasvoja. Kohtaamisissa vilpittömien tulokassielujen kanssa käydään esimerkiksi seuraavanlaisia keskusteluja.
Tapahtui eräänä päivänä bussipysäkillä Los Pacosissa:
(Tuntematon kulkija lähestyy.)
-Päivää. Oletko suomalainen?
-Öööö… joo kyllä olen.
-No, niin minäkin!! (Näyttää peukkua ja jatkaa matkaansa aivan liian iloisena.)
Maailmassa on kyynisyyttä riittämiin enkä halua antaa sille lisää valtaa omassa elämässäni. Sen verran paljon on kuitenkin vettä virrannut Fuengirola-joessa, etten enää aivan kaikesta jaksa niin mahdottomasti intoilla. Suomeksi kirjoitetut liikekyltit kaupungilla tai muiden härmäläisten kohtaaminen pysäkillä eivät enää saa riemastustani pulppuamaan yli äyräiden. Suon tämän vilpittömän ilon kuitenkin mielelläni toisille. Ihmetelkööt sydämensä kyllyydestä, se on aivan ilmaista.
Minä yritän jatkaa espanjalaisen elämänmenon opiskelua. Olen jo päässyt ihan hyvään alkuun: tiedän, mitä on sol y sombra ja alan aavistaa, mitä kaikkea mañana ei tarkoita. Matkani on vasta alussa, ja se herättää suurta innostusta. Ja ymmärrän, että tämä utelias arjen asioiden ihmettelyni saattaa huvittaa joitakin espanjalaisia.
Loading ...
