Suomen jalkapallomaajoukkue, eli nykyisemmin enemmänkin Huuhkajat, on tänä perjantaina, 15.11. lähempänä selviytyä jalkapallon arvoturnaukseen, kuin koskaan. EM-kisapaikka on voiton päässä, ja vastustajana on jalkapallon lilliputtimaa Liechtenstein, joka on edelleen voitoitta kuluvissa karsinnoissa. Mainittakoon, että Suomella on vielä silti hyvät saumat kisoihin, vaikka näistä kahdesta viimeisestä ottelusta tulisikin tappiot. Ja kyllä, näissäkin parissa ensimmäisessä lauseessa on Suomen mahdollinen voitto jo kirottu, mutta annettakoon anteeksi? Sen verran on viime viikkojen aikana joka tuutista vastaavia kuulunut. Esimerkiksi Suomen kirkkaimman tähden Teemu Pukin seura Norwich City on jo viikkoja sitten ilmoittanut pitävänsä Helsingissä juhlat Teemu Pukin ja Suomen EM-kisapaikan johdosta. Seura on vuokrannut tähän ravintolan Helsingistä.
Useat suomalaiset kaupungit ovat järjestäneet tapahtumatoreja, isoja screenejä toreille, ja jopa jo kansanjuhlia. Mielestäni tämä meille suomalaisille suotakoon. Itse allekirjoittanut alkoi jo luopua toivosta, että omana elinaikana tällaista tultaisiin näkemään. Mitä se sitten tarkoittaa jalkapalloa useita vuosikymmeniä itseäni pidempään seuranneille suomalaisille, voi vain kuvitella. Nautitaan nyt näistä hetkistä, kun vihdoin sen aika on.
Miksi juuri nyt? Mitä suomalaiselle jalkapallolle on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana? Jos katsotaan taaksepäin edellisiin arvokisakarsintoihin (MM-2018), Suomi jäi kuuden joukkueen lohkossaan viidenneksi, edellään Turkki, Ukraina, Kroatia ja Islanti. Näissä karsinnoissa vain Italia on ollut selvästi vahvin, nyt taakse on jäämässä mm. Bosnia-Hertsegovina ja Kreikka.
Suomen hyvä vire alkoi jo edellisten karsintojen loppuvaiheessa, syyskuussa 2017. Suomi kaatoi tuolloin lohkoykkösen Islannin, sen jälkeen vieraissa Kosovon, pelasi vieraissa tasan Kroatian kanssa ja kotona Turkin kanssa. UEFA Nations Leaguen lohko voitettiin noin vuosi sitten, eli silloin jo alettiin saada parempaa toivoa kisapaikasta.
Joulukuussa 2016 Suomen päävalmentajaksi nimitettiin Markku ”Rive” Kanerva. Sama mies oli väliaikaisena valmentajana jo EM-2016 -karsintojen lopussa, saldona 2 voittoa ja 2 tasapeliä. Tämän jälkeen joukkueen luotsiksi nimettiin surullisenkuuluisa Hans Backe. Tuota aikaa en halua muistella. Vasta tämän jälkeen Rive sai kunnon mahdollisuutensa Huuhkajien luotsina, ja jälki puhuu puolestaan.
Nykyisessä joukkueessa on vain kolme ns. huippupelaajaa, Pukki, Glen Kamara ja maalivahti Lukas Hradecky. En laske tähän Pohjanpaloa, sillä miehen osallistuminen on ollut vähäistä pitkien loukkaantumisten kanssa. Loput pelaajista pelaa lähinnä pohjoismaisissa liigoissa tai Yhdysvaltojen MLS:ssä. Kysymys kuuluukin, miksi ei päästy kisoihin n. 10 vuotta sitten, kun joukkueessa oli tähtiä, kuten Jääskeläinen, Hyypiä, Litmanen, sekä useita Euroopan pääsarjoissa pelanneita, Kolkka, Eremenkon veljekset, Väyrynen, Tainio, Johansson, Forssell ja useita muita.
Nykyistä joukkuetta voidaankin hiukan rinnastaa viime kevään jääkiekon MM-kultaa voittaneeseen joukkueeseen. Kukaan ei ollut supertähti, ja kukaan ei antanut Suomelle mahdollisuutta menestykseen, saati sitten kultamitaleihin.
Missä sinä olet/olit perjantaina 15.11.2019, kun Suomi saavutti historian ensimmäisen arvokisapaikkansa jalkapallon arvokisoissa? Tässä nyt on sen verran ”jinxattu”, että taidan avata jo kuoharipullon. Tosiasiassa, annetaan pelaajien pelata tuo ottelu ensin. Satavarmasti Suomen joukkueen pelaajien puntti tutisee kun peli lähtee käyntiin, mutta se sallittakoon. He tulevat olemaan perjantai-iltana kansan suosiossa. Torilla tavataan.
Veppe Tervaskangas
Loading ...
