Rakkaalla lapsella on monta nimeä, näin sanotaan. Hiukan huono vertaus, mutta kuitenkin sen käytän tupakkaan.
Savuke, syöpäkääryle, kessu, sätkä, rööki, spaddu, ruumisarkun naula jne. On siinä mahdollisuuksia nimittää tämä nautintoaine tilanteen ja sosiaaliaseman mukaan. Tupakkaa pidettiin jopa terveellisenä ennen sotia, polttamisesta tuleva savu mukamas puhdisti keuhkoja. Tupakkaa mainostettiin miehekkyyden merkkinä ja sirosääri prinsessat korkeissa koroissaan pitelivät savuketta seksikkäästi pitkän imukkeen päässä, reiden vilkkuessa hameen halkiosta. Marlboro-mies ratsasti alaviistosta kuvattuna menestykseen. Elokuvissa sankarit röökasivat stetsonit takaraivolla. Nuorille se viesti oli kuin syömään käsky.
Oi aikoja, oi tapoja. Tänä päivänä tupakoitsijaa katsotaan vähän alta kulmain, yhtäkkiä kaikki onkin kääntynyt päälaelleen. Tupakan savuun voit törmätä vain ulkona, sisällä tupakoiva listitään välittömästi, hyvä niin. Tupakan maine menestystekijänä savustettiin ulos, eikä sille enää ovia avata. Mihin koputukseen sitten vastataan, kannattaa olla tarkkana.
Viinaksien puitteissa ollaan vielä hyvinkin suotuisia. Kalliit konjakit, samppanjat ja viinit olutjuhlien tapaan luovat positiivista mielikuvaa erittäin vaarallisesta aineesta yhteiskunnalle. Olisiko mahdollista käydä alkoholille samoin kun tupakalle, oikeaa informaatiota, hintaa ylös ja karsinassa kilistelemään? Possuttelusta pössyttelemään? Siinäpä pulma. Totaalisen kiellon seuraukset kyllä tunnetaan, niitä virheitä tuskin enää tehdään. Muoti pitää muuttua, valistus ja oikea tieto avittavat asiaa. Terveistä elämäntavoista pitää palkita muutenkin kuin oman kehon kautta, erityisesti työelämässä.
Nuorten kaveripiirit ovat se tärkein asia, niihin pitäisi pystyä tuomaan tervettä meininkiä. Porukassa tyhmyyden tiivistyminen pitää muuttua järjen riemuvoitoksi. Jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa tähän muutokseen.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
