Aurinkorannikko on varsinainen kansallisuuksien sulatusuuni, enkä puhu nyt turisteista, vaan alueella asuvista. Espanjalaisten alkuasukkaiden lisäksi alueella asuu yli sadan muun kansallisuuden edustajia. Covid-pandemia, maailman levottomuudet, inflaatio ovat aikaansaaneet täällä Aurinkorannikollakin ennen näkemättömän taloudellisen polarisoitumisen. Alueelle on muuttanut paljon hyvin toimeentulevia maksukykyisiä etätyöläisiä, joilla on varaa maksaa koko ajan kohoavia vuokria. Heidän mielestään kaikki on halpaa, koska heillä on moninkertaiset tulot paikallisilla palkoilla oleviin verrattuna. Monesti nouseekin mieleen ajatus, että elämmekö modernia kolonialismin aikaa.
Suomestakin on siirtynyt Aurinkorannikolle monia työpaikkoja matalamman kustannustason vuoksi ja näissä työpaikoissa maksetaan Espanjan palkkatason mukaisesti. Inflaatio on nostanut elinkustannuksia kuten vaikka ruokakorin hintaa. Paikallisilla työsopimuksilla työskentelevillä suomalaisilla alkaa olla vaikeuksia tulla alueella enää toimeen, paikallisista espanjalaisista puhumattakaan. Ihmiset ovat siirtyneet asumaan kimppakämppiin, eikä niitäkään tunnu enää riittävän kaikille. Sisämaan pikkukylistä on tullut houkuttelevia matalamman hintatason vuoksi. Tänä syksynä moni on palannut Suomeen pysyvästi. Joulun tulo ja ylimääräiset kulut ahdistavat.
Aurinkorannikko ei ole enää mikään pienituloisen (tai keskituloisenkaan) tai pieneläkeläisen paratiisi. Ilmapiiri on myös koventunut eli vain varakkaat ja vahvat pärjäävät. Työpaikkojen sisälläkin on monenlaista eriarvoisuutta, kun osa voi olla paikalta palkattuja ja osa lähetettyjä työntekijöitä. Me suomalaiset olemme kuitenkin hyväosaisia, koska Suomen kansalaisuuden omaavina voimme aina palata Suomeen, jossa sosiaaliturva on kaikista leikkauksista huolimatta edelleen Espanjaa parempi ja esimerkiksi opiskelu ilmaista.
Loading ...
