Alkoholismi tai laajemmin päihderiippuvuus on hyvin kokonaisvaltainen sairaus, jonka keskiössä on pakonomainen tarve käyttää päihdettä. Kun pakkomielle päihteeseen lähtee ohjaamaan ihmisen elämää, se muuttaa ajan mittaan henkilön ajatusmaailmaa, tunne-elämää ja käyttäytymistä.
Alkoholismin pitkälle edennyt vaihe on helposti tunnistettavissa. Silloin sairaus on saattanut aiheuttaa esimerkiksi kodittomuutta ja huono-osaisuutta. Fuengirolassa tästä alkoholismin muodosta olen tehnyt havaintoja esimerkiksi Los Bolichesin Mercadonan viereisen kuivuneen joenuoman tienoilla.
Jokaisella alkoholismin rappiovaiheeseen edenneellä on varmasti oma tarinansa kerrottavana. Suurimmalla osalla alkoholismia sairastavilla riippuvuus ei ole kuitenkaan edennyt tähän pisteeseen. Merkittävin osa päihderiippuvuutta sairastavista on työelämässä tai yhteiskunnassa mukana olevia ihmisiä, joiden ympärillä on läheisiä, jotka ovat huolissaan juomisesta.
Olen usein kohdannut työssäni kysymyksen, miten tunnistaa alkoholismi? Onko olemassa yhtä varmaa merkkiä siitä, että joku on alkoholisti?
Aina on kyse laajemman kokonaisuuden tunnistamisesta, mutta jos valitsisin yhden konkreettisen tunnuspiirteen alkoholismista, se olisi salaa juominen ja pullojen piilottelu. Siinä ei ole nimittäin mitään järkeä.
Olisimme kovin huolissamme meille tärkeästä ihmisestä, jos hän kauppaan mennessään valehtelisi lähtevänsä hankkimaan maitoa, mutta todellisuudessa ostaisi valtavasti banaaneja. Hän ei laittaisi niitä keittiön pöydälle hedelmäkoriin vaan piilottelisi eri paikkoihin; muutama terttu auton vararenkaan viereen, jokunen banaani vaatekomeroon. Hän hiiviskelisi salaa autotalliin ja söisi siellä banaanin. Läheiset löytäisivät tyhjiä kuoria oudoista paikoista, mikä kiristäisi perheen jäsenten välistä tunnelmaa. Osan banaaneista henkilö söisi toki muiden nähden, jotta voitaisiin selittää hedelmän haju hengityksessä. Kaikessa kummallisuudessaan jos banaanin tilalle laittaa viina-, viini- tai kaljapullon, kyseessä on normaali arki useimmissa päihderiippuvaisissa perheissä.
Piilottelun taustalla on päihderiippuvaisen kokema häpeä juomisestaan. Toki hän saattaa selittää itselleen, että kyseessä on pragmaattinen keino välttää ympärillä olevien kohtuuttomien viinanvihaajien nalkutus. Tämä perustelu on kuitenkin vain keino väistää tosiasia, että häpeä ja juomisen negatiiviset vaikutukset ihmissuhteisiin ovat alkoholismin tuntomerkkejä.
Piilottelu, salailu ja päihteiden käytöstä valehtelu ovat hyvin yleisiä päihderiippuvaisen käytöksen piirteitä. Käytännössä kaikki päihderiippuvaiset tekevät sitä. Toki sävyeroja saattaa olla riippuen perhedynamiikasta ja käytetyistä päihteistä. Huumeiden ja päihdyttävien lääkkeiden kohdalla erona on se, että niitä on fyysisen koon takia helpompi kätkeä eivätkä ne pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta haise hengityksessä.
Riippuvuuden edetessä tarpeeksi pitkälle voi myös olla, että piilottelu vähenee ja ryyppäämisestä tulee avointa ja näkyvää. Näissä tilanteissa riippuvuuden muut seuraukset ovat kuitenkin jo niin selvästi nähtävissä, ettei ole tarvetta pohtia, onko henkilö alkoholisti vai ei.
Alkoholismista on mahdollisuus toipua. Kun puhutaan riippuvuudesta, paras tie toipumiseen on päihteistä eroon pääseminen eli raitistuminen. Alkoholismiin sairastuneella se harvoin onnistuu pelkän tahdonvoiman avulla. ”Laita vain korkki kiinni” on alkoholistille yhtä hyödyllinen neuvo kuin ”Ajattele iloisia asioita” kroonista masennusta sairastavalle tai ”Syö reippaasti” anoreksiasta kärsivälle. Vaikka neuvo on hyvää tarkoittava, se pitää sisällään harhaisen ajatuksen siitä, että kyseessä on henkilön valinta. Mikään sairaus ei ole sitä ja toipuakseen sairaudesta tarvitaan usein hoitoa.
Jos olet huolissasi omasta tai sinulle tärkeän ihmisen päihteiden käytöstä, kannattaa ongelmaan hakea ammattimaista apua tai vertaistukea. Se on monille ensimmäinen askel toipumiseen.
Loading ...
