Lapsena äidillä oli aina se viimeinen ässä hihassa, jonka hän veti esille muiden kaitsemiskeinojen loputtua meidän teinien koheltaessa. ”Mitä naapuritkin sanoo”. Se oli niin veret seisauttava repliikki, että sen jälkeen pää tyhjeni ainakin hetkeksi. ”Entä sitten – mitä sillä on väliä!?”, oli se tavallinen vastaus pienen tauon jälkeen.
Täällä rannikolla on ihailtavan monia suomalaisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä naapurit sanovat. Vai mitä mieltä olette Matista, joka ajoi sähkömopoautolla ison valkoisen koiran kanssa Nilsiään tai Tainasta, joka käveli Fuengirolasta viiden maan halki Helsinkiin. Kumpikin heistä on kertonut, että jostain tuli vaan se ajatus ja sitten sitä jo lähdettiinkin liikkeelle.
Niin, miten usein meille tulee ideoita ja ajatuksia, mutta keksimme enemmän kuin sata hyvää syytä, miksi minä en nyt juuri pysty tai voi tai ehdi lähteä tästä nyt mihinkään. Eikä kysymys ole aina lähtemisestä, yhtä hyvin kyseessä voi olla jonkin asian tarkasteleminen aivan toisesta näkökulmasta tai pieni muutos omaan elämään ja omiin rutiineihin.
Mutta jospa laittaisimme nyt sen järjen ja naapurit sivuun. Mistä sinä haaveilet, mistä unelmoit? Mikä konkreettinen teko tai asia olisi askel siihen suuntaan. Mitä voit tehdä tänään, jotta huomenna eläisit elämääsi täysillä ja nauttisit siitä.
Saattohoitokodin johtaja Riikka Grå sanoi kerran MTV3:n haastattelussa, että kuolinvuoteellaan ihmiset ovat kertoneet miten ”elämä menee vähän kuin hukkaan, jos elää muiden arvojen mukaan tai muiden armoilla, ne ovat niitä suruja, joita ei voi lohduttaa pois. Ne ovat niitä, jotka jäävät painamaan.”
Pidetään huoli itsestämme ja rakkaistamme, annetaan aikaa toinen toisillemme ja uskalletaan haaveilla ja kulkea kohti unelmia.
Sillä ei ole mitään väliä mitä naapurit sanovat.
Loading ...
