Espanjalaiset syntymäpäivät eroavat suomalaisista siten, että synttärisankari tarjoaa kavereille, eikä toisinpäin, kuten Suomessa.
Itse en välitä synttäreistä, koska alkoholin väärinkäytölle paras päivä on sunnuntai, mutta tänä vuonna halusin kutsua kavereita syömään kanssani paikalliseen kalaravintolaan Pedregalejoon.
Ihmisten tarkkailu on lempipuuhaani. Siksi viihdyn anniskelupaikoissa usein yksin. Ruokailun lomassa joimme viiniä ennen kuin siirryimme rantakadulla sijaitsevaan drinkkibaariin.
En taaskaan ihmettele, miksi Espanjan poliisi on saanut EU:lta useita huomautuksia siitä, ettei se järjestä tarpeeksi puhallusratsioita. Kaikki kaverini lähtivät kolmen noin 12 senttilitran viinilasillisen ja kahden espanjalaisen eli suomalaisittain kolmen drinkin jälkeen autolla kotiin.
Itse kävelin Bellavistan kaupunginosassa sijaitsevaan taperiaan, jonka olen nimennyt Franquista-baariksi. Kauluspaitoihin pukeutuneet vanhat ukot pelaavat omissa pöydissään dominoa ja heidän vaimonsa istuvat omissa pöydissään 60-70-luvun kukkamekoissa. Naisten silmäluomiin on maalattu samaa sinistä väriä, jota he ovat käyttäneet viimeiset 50-60 vuotta. Joka kerta tuntuu siltä kuin astuisin diktaattori Francisco Francon maailmaan.
Sieltä päädyin omaan kanttikseeni, Málagan keskustan viimeiseen autenttiseen espanjalaisbaariin, joka on tosin menettänyt rosoisen karismansa turistien myötä. Fuck Tripadvisor!
Siitä alkoi chupito-ralli tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Seuraavalla kerralla jouduin kysymään tarjoilijalta, olinko maksanut laskun. Olin kuulemman yrittänyt maksaa laskun kolmesti, koska se oli ollut mielestäni liian pieni.
Tarjoilija oli laskuttanut minua vain kaljoista. Muille asiakkaille tarjotut 20-30 shottia olivat menneet synttäreideni kunniaksi firman piikkiin. Kaivoin nöyränä 20 euron setelin tipiksi ja suutelin tarjoilijaa molemmille poskille kiitokseksi.
Loading ...
