Istuin ystävättäreni kanssa oluella, kun kolmas kerjäläinen saapui viiden minuutin sisään rahan toivossa. Mies sanoi ”anteeksi”, minä vastasin ”ei”, minkä jälkeen kuulin olevani erittäin epäkohtelias. Mies nojasi pöytääni vasten ja huusi kuin palosireeni.
Lähtiessään hän jatkoi huutoansa, johon totesin, ettei minua kiinnosta. Hän palasi takaisin ja lupasi iskeä pullolla kasvoihini. Lähdettyään pöydästä toistamiseen hän kiljui useampaan otteeseen, että ”guiri de mierda (paska pohjoiseurooppalainen)”. Raivo vain kiihtyi, kun virnistelin hänen huudoilleen, jolloin hän saapui kolmannen kerran iholleni.
Sekavan miehen itsetunto ei kestänyt sitä, että tilanne hymyilytti minua entistä enemmän. Neljännellä kerran hän palasi pöytään kuin pyörremyrsky. Nappasin olutpullon käteeni ja ampaisin seisomaan. Ainoa asia, jota mietin, oli se, että miten hänen hevosen kokoinen saksanpaimen- ja vinttikoiran sekoitus käyttäytyy, jos mies täytyy laittaa maahan rauhoittumaan.
Samassa viereisestä pöydästä nousi mies ja näytti kerjäläiselle, että tuohon suuntaan. Kolmannen määräyksen jälkeen tajusin, että käskyttäjä oli siviilipukuinen poliisi. Poliisi vei hänet 50 metrin päässä sijaitsevalle asemalle. Takaisin palatessaan poliisi iski silmää ja totesi, että kerjäläinen on kirjattu systeemiin.
Diktaattori Francisco Francon aikana systeemistä hävisi ihmisiä, mutta eiköhän me taas joku päivä tavata.