Sinkkuna olemisen suurin haaste liittyy ruokailuun ravintolassa. Baaritiskillä on helppo murkinoida yksin, mutta joskus haluaisi illallistaa ravintolapöydässä.
Itselleni tulee tyhmä olo syödä yksin 70 euron kattaus, joka on Espanjassa kohtuullinen hinta yhdeltä henkilöltä hyvätasoisessa ravintolassa, jos mukana ei ole tietokonetta, joka kertoo, että olen työmatkalla. Sen takia olen kehittänyt kierrätä kavereita -systeemin.
Espanjalaiset ja latinalaisesta Amerikasta kotoisin olevat naiset lähtevät mielellään syömään, eivätkä he vaadi laskun puolittamista kuten pohjoismaalaiset, vaan he antavat miehen olla mies.
Sen lisäksi naiset laittavat lilaa luomeen, punaa huuleen ja he pukeutuvat yleensä parhaimpiinsa, mikä tarkoittaa monesti minihametta ja korkokenkiä. Latina naiset eivät lähde treffeille sellaisissa vaatteissa, jotka ”tuntuvat mukavilta”. He haluavat – kuten itse sanovat – näyttää upeilta. Silloin on kysymättäkin selvää, että voi itsekin pukeutua tavallista paremmin.
Luin toissa päivänä IS:n lukijakyselystä, että jopa kolmasosa miehistä on sitä mieltä, että ensimmäisillä treffeillä naisen pitäisi tasa-arvon nimissä maksaa puolet laskusta. Anteeksi mitä? Jos mies vaatii laskun puolittamista, niin naisella on oikeus nousta pöydästä ja jättää niin mies kuin lasku yksinään pöytään miettimään pyyntöään. Kuten edesmennyt ystävättäreni sanoisi ”oppiihan olemaan”.
Kyllä niitä laskuja voi myöhemmin jakaa, jos suhde realisoituu pidemmälle, mutta se, että mies maksaa ensitreffeillä ei heikennä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Miehelle sen pitäisi olla kunnia-asia ja naiselle etuoikeus.
Siitä hyvästä mies saa päättää, viekö hän naisen 15 euron munkkikahville vai 150 euron ravintolaillalliselle. Tärkeintä on se, että mies maksaa ensimmäisen laskun.
Loading ...
