Yhtenä aamuna heräsin yhdeksän aikaan siihen, kun ulko-oven summeri pärähti soimaan. Minulla ei ole tapana reagoida ovikelloon ellen odota jotakuta. Hetken kuluttua summeri soi toistamiseen vaativan oloisesti, joten ajattelin, että minun on vastattava ovipuhelimeen.
Poliisihan se siellä odotteli. Ihmettelin asiaa, koska tiettävästi minulla ei ollut hakua päällä enkä myöskään ole syytettynä, todistajana tai asianomistajana yhdessäkään rikosjutussa.
Avattuani oven, eteeni astui kaksi virkapukuista poliisia. Luotiliivissä luki Policía Local, joten tajusin heti, ettei kysymys ollut rikoksesta.
Poliisit halusivat tietää, onko autoni pysäköity El Ejidon -alueelle. Vastattuani myöntävästi, he kertoivat, että kadulle, johon olin jättänyt autoni, oli pantu väliaikaisesta pysäköintikiellosta kertova kyltti. Seuraavaksi he halusivat tietää, siirränkö autoni itse vai siirtävätkö he sen puolestani.
En olisi millään viitsinyt lähteä etsimään uutta parkkipaikkaa, mutta laskin, että nyt kun asia on saatettu tietooni, niin siirtomaksu olisi 80 euroa ja auton säilytys siirtoalueella 20 euroa päivä. Enkä edes tiedä, olisiko heillä ollut oikeus jopa sakottaa minua, joten päätin lähteä aamulenkille.
Poliisit olivat yrittäneet soittaa minulle, mutta puhelimeni on öisin äänettömällä. Sinänsä oli kiva huomata, miten ystävällistä palvelua saan veroeurojani vastaan.
Suomessa asuessani olin aikoinaan tilanteessa, että sain noin kerran kuukaudessa postiin kirjatun kirjeen, ja jos sitä ei hakenut, niin sen toimittaminen alistettiin haastemiehen tehtäväksi.
Ensimmäisen kerran jälkeen haastemies soitti säännöllisesti, että minulla olisi taas yksi kirje sinulle, nähdäänkö työpaikkasi edessä huomenna kello 10. Miksi jonottaa itse postissa, kun kirjeen saa henkilökohtaisesti toimitettuna ilmaiseksi.
Loading ...
