Kun astun sisään iloisen laulun Mercadonaan, käsiini sujautetaan suojaavat muovikäsineet. Mahdollisen viruksen leviämistä estetään vielä lorauttamalla käsineisiin desinfioivaa geeliä. Tällä toimenpiteellä kädet muuttuvat niin luistaviksi, että Aikuisten lelukaupan liukuvoidehylly joutuu häpeään.
Oman lähi-Mercadonani hedelmäosasto on heti sisääntulon jälkeen. Kun liukastetuin hansikkain repäisen rullasta ohuen muovipussin, mihin ihanat avokadot ja nektariinit pitäisi laittaa, tulee itku silmään. En varmasti ole ainoa, jolle jo ihan normaalikäsinkin muovipussien, erityisesti hedelmäpussien avaaminen on marketeissa hankalaa. Normaaliaikana sormia sentään voi suussa hieman kostuttaa ja homma helpottuu merkittävästi.
Näin korona-aikaan ei tule ensimmäisenä mieleen liukastettujen käsineiden verhoamien sormien työntäminen suuhun. Toivottavasti muillekaan ei tule.
Eli liukkailla käsillä pitäisi pussi saada auki. Näillä nakkisormilla se ei aukea, niin tiiviisti kaksi ohutta muovia on kiinni toisissaan. Ei auta pussien puristelu, rypistely eikä räpistely. Ja olen omin silmin todistanut, kuinka hedelmäostosten superammattilaiset, espanjalaiset perheenäidit turhautuvat samojen pussien kanssa.
Mercadonan meikkikoulun käynyt, ylitsepursuavan kohtelias kassaneitikään ei ole ollut erityisen tyytyväinen, kun ladon hihnalle irrallaan olevat persikat ja banaanit. Niiden perään laitan tyhjän, avaamattoman hedelmäpussin, jonka kylkeen olen liimannut puntarista tulostetun hintatarran. Onneksi en osaa läheskään täydellistä espanjaa, joten en ymmärrä alatyylisiä solvauksia, joita tämä ostarin helmi minusta naapurikassalle huutelee.
Pienistä asioista kuluttajien päätökset ovat kiinni. Itse olen hedelmäpussiongelman takia siirtynyt käyttämään muita kauppoja. Kun ei vaan huvita tuhlata tolkuttomasti aikaa näin turhanpäiväisen ongelman kanssa. Luulenpa myös, että omat vihannespennoseni ovat tärkeämpiä naapurin pienelle hedelmäpuodille kuin jättimäiselle ketjulle. Kahvini haen edelleen iloisen laulun kaupasta. Sieltä saan mielimerkkiäni kohtuuhintaan.
Antti Pekkarinen