Meinaamista ei killata, niin sanottiin jo kun olin pikkupoika. En tiedä killataanko tätä pakinaani, kun kirjoitan siitä, mitä meinasin teille kirjoittaa.
Ensin meinasin kirjoittaa Rauman Lukon tippumisesta Tapparalle. Sanattomaksi kuitenkin veti mansen porukan menestys.
Toiseksi meinasin kirjoittaa suomalaisten teinityttöjen riskialttiista tavoista ilta- ja yöelämässä. No, se olisi nostanut varmaan melkoisen polemiikin ja minun otsaani olisi lyöty, en tiedä mikä leima, ei hyvä kuitenkaan. Totuuden puhuja ja valon näyttäjä kun harvoin kiitosta saa.
Kolmas aiheeni oli politiikkaan liittyvä. Meinasin skriivata siitä miten jopa hyvin tuntemani ihmiset suoltavat suustaan facen kautta täysin typeriä ja ala-arvoisia kommentteja ja lausuvat vihapuheen tyylisiä mielipiteitään, jotka eivät kestä syvällisempää tarkastelua. Turpiinsa saavat niin poliitikot kuin eri puolueetkin, sekä isokenkäiset ja vähäosaiset. Arvostella pitää, se on selvää, mutta ei vuosikymmenien takaisilla tyyleillä. Hämmästyttävää on ihmisten tietämättömyys, ja se voi johtaa jopa brexitin kaltaisiin tapahtumiin.
Paikallisesti olisin halunnut kirjoittaa Fuengirolassa tällä hetkellä olevasta innokkaasta baarin perustajasta ja ostajasta. Se ajatus taas kaatui mahdollisesti siitä tuleviin ”oma lehmä ojassa” -kommentteihin.
Kun tuskailin näiden kirjoitusaiheiden kanssa, niin lehtemme graafikon ehdotus oli että kirjoittaisin siitä kuinka nyt vaalien alla jokainen puolue on ”oppositiossa”. No, taidan jättää politiikan pois repertuaaristani. Turvallisinta on pitää politiikan mölyt mahassani. Velipojalle aihe sopii paremmin.
Vesa Uusi-Kilponen