Tämä on juttusarja, jossa seurataan Antti ja Tuisku Pekkarisen matkaa autolla Fuengirolasta Suomeen. Pariskunta on kulkenut väliä edestakaisin autoillen jo viisi kertaa, joten ihan ensimmäistä kertaa ei olla pappia kyydissä. Juttusarjan ei ole tarkoitus olla yleispätevän informatiivinen, enemmän on tarkoitus kirjoittaa subjektiivisista kokemuksista matkalla halki upean Euroopan mantereemme.
Toisen matkapäivän aamuna heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen ”romanttisen” Kadrit -hotellin super king size bedistä. Jääköön matkalaisten romantiikkakertomukset muihin julkaisuihin, mutta uloskirjautuminen hotellissa noudatti samaa kaavaa kuin saapuminen. Autokaistaa ajettiin ja ikkunasta hoidettiin lähtöselvityksen alaiset asiat. Vielä tässäkin yksityisyyttä suojeltiin niin, että laskussa oli vain yksi rivi, jossa luki huonepalvelu. Parsoja ja merluzoja siihen ei oltu präntätty, kuten ei varmasti myöskään mahdollisia liukasteita, pitsitangoja tai dildoja. Jäi muuten edellisessä tekstissä kertomatta, että tämä sujuvasti moottoritien varrella sijaitseva hotelli veloitti kahden hengen huoneesta kohtuulliset 57 euroa.
Ennen tien päälle lähtöä meidän oli vielä käytävä apteekissa. Me ´molemmat matkalaiset olemme jo hyvin keski-ikään ehtineitä, joten pientä ongelmaa on verenpaineiden, kolesterolien, kihdin, psorin, reuman, noidannuolen, jalkasienen, luuvalon ja ehkä myös luulotaudin muodossa. Hyvin eletty nuoruus vaatii veroaan, ja lääkärit ovat määränneet meille erilaisia pillereitä, jotta sitä hyvää elämää pystyisi jatkamaan vielä pitkään.
Espanjan tai ainakin Andalucian hienosti toimivassa julkisessa terveydenhuollossa on yksi kummallinen piirre. Lääkäri ei saa kirjoittaa reseptille kuin kaksi pakettia lääkkeitä kerrallaan. Kummallista tässä säännössä on se, että joitain lääkkeitä myydään seitsemän pillerin pakkauksissa ja joitain 50:n pillerin lootissa. Hieman erikoista on myös se, että reseptilääkkeitä saa kyllä ostaa vaikka kuinka paljon, mutta reseptittömästä osasta pitää maksaa täysi hinta. Reseptillä olevat lääkkeet Espanjassa eivät maksa juuri mitään.
Koska emme lähtökiireiltämme ehtineet käydä apteekissa Fuengirolassa, ajattelimme suorittaa medikaaliostokset Zaragosassa. Jouduimme kiertämään kuusi apteekkia, koska missään ei ollut varastoissa kuin yksi tai kaksi pientä pakettia tarvitsemiamme lääkkeitä. Olemme sentään tulossa koko kesäksi Suomeen, joten vähintään parin kuukauden annos on tarpeen. Varsinkin rouvan yksi verenpainelääke oli kiven alla. Viimeisessä vierailemassamme apteekissa syntyi erikoinen keskustelu. Kun Tuisku kertoi, että on lähdössä pitkäksi aikaa pois maasta ja pyysi seitsemää laatikkoa lääkettään, paikallinen apteekkari sai hepulin.
-Minä olen laillistettu apteekkari, en halua kuullakaan miten siellä Málagassa jaellaan kansalle lääkkeitä laatikkotolkulla, hän mesosi peittäen korvansa käsillään.” Andalusian aasit” eivät ole erityisen kovassa kurssissa pohjoisen Espanjan akateemisissa piireissä. Lopulta ratkaisu kuitenkin löytyi, kyseistä lääkettä löytyi iso pakkaus, josta rouvalle riittää popsittavaa koko kesäksi.
Vuoria, kulleroita ja haikaroita
Matka jatkui kohti Pyreneitten vuoristoa ja Andorran kääpiövaltiota. Navigaattori ilmoitti matkaa olevan noin 300km. Kiirettä ei siis ollut, joten päätimme ajella kaikessa rauhassa pieniä teitä. Tämä on autoilun hienoin puoli, saa itse vapaasti päättää haluaako liikkua nopeasti moottoritiellä vai hitaammin paikallisia oloja tarkastellen.
Zaragosan pohjoispuolella on todellinen Espanjan vilja-aitta. Vehnä- ja ohrapeltoja riitti kilometritolkulla. Peltojen lomassa ajoimme monen kauniin, joskin rapistuneen vanhan kylän läpi. Moni kylä näytti autiolta, hienojen vanhojen kivitalojen ikkunoissa oli luukut, eikä kylän raitilla näkynyt muutamaa villiintynyttä kissaa aktiivisempaa elämää. Rakennemuutos on koskettanut rajusti myös Espanjan maaseutua.
Yksi mainitsemisen arvoinen autiokylä oli Ilche. Ihmisten sijaan siellä näytti asuvan enimmäkseen haikaroita. Ne olivat vallanneet esimerkiksi paikallisen kirkon tornit kokonaan. Hyvä, että käyttämätön kirkko oli löytänyt uuden seurakunnan kiitollisista linnuista.
Peltoalueen jälkeen maasto muuttui mäkisemmäksi. Olimme lähestymässä Pyreneiden vuoristoa, joten maisemat kasvoivat silmissä. Jylhät vuoret ja laaksot olivat vaikuttava näky. Vastapainona kylmälle kivelle, olivat vuoristoniityt. Niiden kukkaloisto oli sanoinkuvaamattoman kaunista. Unikko punaisine kukkineen näytti vallanneen suuren osan hoitamattomista niityistä. Lisäksi tienpientareilla kasvoi valkovuokkoja, kulleroita ja monia muita meille Suomen kesästä tuttuja kasveja. Myös kotoinen koivu oli hyvin edustettuna ja jopa narsissit kasvoivat villinä valtoimenaan.
Pyreiden vuoristo toimii sekä veden- että kulttuurin jakajan Espanjan ja Ranskan välillä. Tämä yli 400km pitkä ja korkeimmillaan yli kolmeen kilometriin nouseva vuoristo on maisemiltaan mahtipontisen jylhä. Pyreneiden läpi kulkee hyväkuntoinen tie, joten vuoristo on helppo lähestyä.
Keskeltä vuoristoa löytyy myös Euroopan vuoristoisin ja korkeimmalla sijaitseva valtio Andorra. Valtio on historiallisten sekaannusten ja kompromissien lopputulos, edelleen tätä ruhtinaskuntaa hallitsee parivaljakko, joista toinen on Ranskan presidentti Emanuel Macron ja toinen pienen espanjalaisen kylän La Seu d´Urgellin kylän piispa. Miten nämä ruhtinaat Andorran asioista päättävät, se ei minulle selkeästi mistään dokumenteista auennut. Ehkä piispa ja presidentti viettävät joka vuosi mukavan lasketteluviikonlopun jossain Andorran lukuisista hiihtokeskuksista ja samalla puhuvat asiat halki.
Andorran valuutta on Euro, vaikkei se olekaan EU:n jäsen. Valtio luokitellaan ns. veroparatiisiksi, aiempina vuosikymmenneniä sinne siirtyikin kirjoille useita ranskalaisia ja espanjalaisia liikemiehiä ja yrityksiä. Andorra on pyrkinyt viime vuosina hillitsemään tätä toimintaa ja putsaamaan mainettaan.
Tupakka, viina ja villit parfyymit
Paitsi veroparatiisi, Andorra on myös ostosparatiisi, tai -helvetti, kukin näkee asian omasta vinkkelistään. Andorran taajamat muistuttavat erehdyttävästi lentokenttiä. Parfyymi-, viina-, ja tupakkakauppoja on joka puolella. Ilmeisesti maassa ei peritä arvonlisäveroa lainkaan ja muukin yrityksiin kohdistuva verotus on keveää. Marlboro kartongin saa 31:llä eurolla ja litran pullo Bombay Saphire giniä irtoaa kympillä.
Ranskalaiset ja espanjalaiset käyttävät Andorraan samaan tapaan kuin suomalaiset Tallinnaa. Käydään ostamassa halvat viinat ja samalla voidaan hieman juhlia ja ”rentoutua”. Myös polttoaineet ovat Andorrassa huomattavan edullisia, sekä bensaa että dieseliä saa alle euron litra. Ranskassa esimerkiksi dieselin hinta on lähempänä kahta euroa, joten on ymmärrettävää, että rajakaupungeista ajetaan Andorraan tankille. Juuri ennen Ranskan rajaa sijaitseekin jättimäinen huoltoasema, jossa on vähintään 50 bensan syöttöpistettä. Ajaessamme ohi huoltoasemalle oli kymmenien metrien jono.
Rouva oli taas varannut hotellin netistä etukäteen. Hieman jännitti edellisyön kokemusten perusteella, millainen yösija meillä tällä kertaa on. Carlemany -hotelli osoittautui varsin mainioksi majataloksi. Huoneemme ikkunan alla kuohusi valtoimenaan vihreävetinen Valira -joki, sen pauhu oli mukavan rauhoittavaa nukkumaan mennessä. Hotellissa oli myös pieni spa -osasto, josta löytyi ihan kelpo suomalainen saunakin. Jälleen rouvan nuuka nenä oli löytänyt kohtuuhintaisen hotellin, huone maksoi 55 euroa. Hyvillä mielin nukahdimme illalla, monta hienoa eurooppalaista kokemusta rikkaampana. Huomenna kohti Ranskaa ja Rhone -joen ihania viinimaisemia.
Teksti: Antti Pekkarinen Kuvat: Tuisku ja Antti Pekkarinen
Lue myös edelliset osat matkakertomuksesta:
Loading ...
