Espanjalaisia aikakauslehtiä selatessa olen huomannut, että täällä on tapana kutsua kuningatar Elisabetia Isabeliksi, prinssi Charlesia Carlokseksi ja William on täällä Guillermo.
Myös ulkomaisilla paikannimillä on espanjalaiset asunsa. Lontoo on Londres, Wien on Viena, Tukholma on Estocolmo ja Göteborg Gotemburgo.
Suomessakin on totuttu siihen, että kuninkaiden, merkkihenkilöiden ja paikkojen nimiä on kotoutettu suomen kieleen paremmin sopiviksi. Ruotsin kuninkaat ovat olleet Kaarleja ja Kustaita ihan suomalaisittain kirjoitettuina ja Tukholma on Tukholma, ei Stockholm. Kerrotaan jopa, että Stockholmia yritettiin aikoinaan suomentaa sananmukaista käännöstä seuraten Pölkkysaareksi.
Historiankirjoissamme kerrottiin muinoin, että kirjapainotaidon keksi Johannes Kuttenperi ja Amerikan löysi Risto Kyyhkyläinen. Nykyään sanomme Suomessa tätä Ristoa eli Cristobal Colonia Kristoffer Kolumbukseksi.
Venäläisiä hallitsijoita ovat olleet meikäläisittäin suomennettuina Pietari, Katariina ja Aleksanteri, mutta niin pitkälle ei ole menty, että Espanjan entinen hallitsija Juan Carlos olisi meillä muunnettu vaikka Juhana Kaarleksi.
Kielitoimiston kanta on nykyään, että naapurimaidemme hallitsijoista voi edelleenkin käyttää suomalaistettua nimeä, mutta kaukaisemmat monarkit ja muut kuuluisuudet säilyttäkööt alkukieliset nimensä, Prinssi Charlesista ei siis tule Suomessa Kaarlea, jos hän vielä joskus nousee valtaistuimelle.
Hieman samaan tapaan tuntuvat espanjalaiset ajattelevan. Hallitsijoiden nimet voidaan espanjalaistaa, mutta enää ei taideta puhua Carlos Dickensistä, Carlos Chaplinista tai Juan Sebastian Bachista.
Marja-Leena Karjula
Kirjoittaja on Andalusiaan kiintynyt puolifuengirolalainen
Loading ...
