Kun tuottaja Marko Talli marraskuussa 2022 soitti ja kysyi, kiinnostaisiko Mari Rantasilaa ohjata draamaelokuva Dingo-yhtyeestä, Rantasila vastasi heti myönteisesti.
Ja nyt tiedetään, että se todellakin kannatti. Levoton Tuhkimo on ollut koko loppu- ja alkuvuoden suurin hitti Suomessa ja kerännyt neljässä viikossa jo 160.000 katsojaa.
– Meidän koko ryhmä on tehnyt hienoa työtä, siitä kiitos heille kaikille, Mari Rantasila kommentoi ilahtuneena.
– Olen ylpeä leffasta ja sen menestyksestä. Olen myös iloinen siitä, että se on löytänyt hyvin eri-ikäistä katsojakuntaa. Myös nuoret ovat löytäneet leffan ja siihen pyrinkin. Tuhkimo on leffa, jota voi katsoa koko perhe ala-asteikäisistä ylöspäin.
“Tuosta jätkästä tulee tähti”
Rantasilan suhde elokuvaan on monessakin mielessä omakohtainen. Hän on elänyt oman nuoruutensa 1970–80-luvun Porissa aikalaisena Dingon kundien kanssa.
– Tiesin heidät kaikki, koska kulttuuria harrastavat nuoret tuolloin tunnistivat toisensa. Yhden jätkistä, Pepe Laaksosen, tunsin henkilökohtaisesti. Hengasin ihan kavereina hänen ja veljensä Jipon, luokkakaverini, kanssa.
Pori oli hyvä kaupunki elää nuorisokulttuurin kannalta katsottuna. Harvassa sen kokoisessa kaupungissa oli siihen aikaan niin vireä innostus kulttuuriin: oli Pelmu (elävän musiikin yhdistys), Annis (Annankadun kulttuuritalo), Porin teatterinuoret, Liisa Nojosen jazztanssikoulu, Suistomaan soittopäivät Kirjurinluodolla.
– Ei ole ihme, että Porista on tullut niin paljon tunnettuja taiteilijoita, näyttelijöitä, muusikoita, tanssijoita… Itse soitin musiikkiopistossa pianoa, lauloin ja soitin bändeissä ja näyttelin teatterinuorissa, Porin kulttuurilähettiläksikin nimetty Rantasila listaa.
Rantasila näki Neumannin ensimmäistä kertaa esiintymässä jo 1970-luvun lopussa Rockin SM-kisojen Porin karsinnoissa.
– Hänen silloinen yhtyeensä oli Sir 59. Nipan liikehdintä, lavaolemus, vaatteet ja ote laulamiseen oli täysin uniikkia jo siihen aikaan. Muistan silloin 16-vuotiaana ajatelleeni, että joko tuosta jätkästä tulee iso tähti tai sitten hänet poljetaan maahan. Ja tähtihän Nipasta tuli!
Nipan isäsuhde kantavana teemana
Koska Dingo elokuvan aiheena oli erittäin laaja ja haastava, Rantasilaa kiinnosti, miten käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi oli sen rajannut.
– Kun luin Hannan kässärin, olin heti samoilla linjoilla. Tarina kertoo nimenomaan Nipan elämästä. Siihen toki kuuluu Dingon nousu ja tuho, mutta se ei kuitenkaan ole bändielokuva. Yksi pääteema on, miten sukupolvien väliset ketjut vaikuttavat meihin, halusimme tai emme. Nipan isäsuhde ja sen vaikutus Nipaan, on kantava teema läpi koko leffan.
Toinen tärkeä teema on musiikin, ja yleisesti kaiken taiteen, merkitys ihmisille.
– Hyvä musiikki kestää aikaa. Sen avulla ihmiset voivat käsitellä elämässään olevia asioita ja oppia paremmin ymmärtämään sekä itseään että muita. Hyvä taide voi sekä viihdyttää että antaa ajattelemisen aihetta.
Rantasila haluaa painottaa, että Levoton Tuhkimo ei noudata orjallisesti todellisia tapahtumia:
– Dokumenttimatskun käyttö fiktion lomassa tekee leffasta hyvin omanlaisensa, mutta siitä huolimatta se ei ole dokumentti.
Porin murre ja miljöö esillä
Ohjaajaa miellytti Leivonniemen käsikirjoituksessa erityisesti se, miten hyvällä Porin murteella se oli kirjoitettu:
– Tätä leffaa ei olisi voinut näytellä yleiskielellä, niin olennainen murre on henkilöiden persoonia ajatellen.
Yhtä olennainen murteen kera on myös 1980-lukulainen Porin kaupunki.
– Epookki on aina haastavaa. Oli paljon paikkoja, mihin olisin halunnut mennä kuvaamaan, esimerkiksi just Annis ja porilaisten rokkibändien vakiokuppila Rattis, mutta ne eivät nykykuosissaan olisi mitenkään mennyt kasarista.
Sen sijaan hienoa oli, että Porin oikeustalon interiööri, joka oli lähes samanlainen kuin 1980-luvulla, saatiin viime hetkellä ikuistettua elokuvaan.
– Nythän se on purettu jo kokonaan.
Yllättävän paljon Poria on kuitenkin saatu mukaan siihen nähden, että Rantasila kertoo kuvauspäiviä kaupungissa olleen vain viisi.
”Nipa luotti meihin täysin”
Dingosta puhuttaessa ei voi ohittaa sitä, miten paljon bändin ja erityisesti Nipan pukeutuminen ja olemus vaikutti miehen malliin suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Se oli jotain muuta kuin mihin täällä oli totuttu ja todella edellä aikaansa. Nipan androgyyni olemus, meikit ja vaatteet sekä laulujen romanttiset sanoitukset toivat uuden näkökulman miehuuteen, Rantasila pohtii.
– Dingon musiikin kautta tytöt taas pystyivät tutustumaan seksuaalisuuteensa ja sen voimaan turvallisella tavalla fanittamalla bändiä.
Ainoa asia, joka Rantasilaa leffan suhteen etukäteen jännitti, oli Nipan vastaanotto.
– Nipa avasi Hannan haastatteluissa monia sellaisia muistoja, joita hän ei ennen ollut kertonut julkisesti. Arvostan tätä suuresti. Nipa luotti meihin tekijöihin täysin, ei edes lukenut kässäriä. Hän ymmärtää, miten tärkeää taiteilijalle on vapaus käsitellä aihettaan juuri niin kuin haluaa. Vain sitä kautta syntyy omanlaistaan rosoista ja elämänmakuista taidetta.
Nipan mielipide lopputuloksesta oli selkeä: hänen mukaansa Levoton Tuhkimo ei ole pelkästään hyvä, vaan “kova leffa”.
– Toivon, että elokuva herättää paljon erilaisia tunteita: nostalgiaa, empatiaa, naurua ja kyyneleitäkin. Toivottavasti siitä jää myös jotain ajatuksia muhimaan mieleen elokuvan jälkeenkin, Mari lähettää terveisiä Aurinkorannikon espanjansuomalaisille.
Loading ...
