Suomalaiset ovat maailman onnellisimpia. Näin väittää kansanvälinen World Happines Report -tutkimus, johon osallistui 156 maata.
Suomen valtteina ovat muun muassa bruttokansantuote, turvallisuus, tasa-arvo, terveiden elinvuosien odote, puhdas luonto ja kansalaisvapaudet.
Kun seuraa suomalaista yhteiskunnallisista keskustelua, tulos saattaa yllättää monet. Meillä hallituksen päätökset ovat saaneet jatkuvasti rajua kritiikkiä osakseen, perusterveydenhuoltoamme moititaan huonoksi ja tehottomaksi ja julkisen sektorin säästöt talouden tasapainottamiseksi ovat nekin suivaannuttaneet suomalaiset.
Kriittisyys on suomalaisiin sisään rakennettu ominaisuus. Mitään ylhäältä alaspäin tulevaa – päätöksiä, ohjeistusta tai sääntöjä – ei mukisematta niellä. Purnaaminen ja tyytymättömyys ovat kuitenkin pinnallisia ilmiöitä.
Kun suomalaiselta kysytään hänen omasta elämästään yleensä, eikä yksittäisistä asioista, tulee perimmäinen tyytyväisyys omaan elämään paremmin esille.
Eivät suomalaiset rynnistä teille ja turuille osoittamaan mieltään. Kynnys on korkea, koska perustavanlaatuista kyynisyyttä tai epäluottamusta yhteiskunnan toimivuuteen ei ole.
Suomalaisilla on vahva luotto viranomaisiin ja yhteiskunnan instituutioihin. Me uskomme, että oikeus ja kohtuullisuus maassamme toteutuvat, jos ei nyt erinomaisesti, niin hyvin kuitenkin.
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo kehittyy koko ajan parempaan suuntaan, tuloerot ovat maailman pienimmät, korruptiota esiintyy vähän ja tiedotusvälineet toimivat itsenäisesti, irrallaan poliittisesta ja taloudellisesta päätösvallasta.
Suomalaisten onnellisuus ei kuitenkaan merkitse ongelmista vapaata yhteiskuntaa. Ei sinne päinkään. Suomessa on paljon parannettavaa. Erityisesti pintaan nousseet hoiva-alan ongelmat, perusterveydenhuollon laatu ja saatavuus sekä koulutussäästöjen aiheuttamat tason heikennykset huolettavat suomalaisia.
Suomelle haasteita tuovat myös Euroopan nopein ikääntyminen ja heikko syntyvyys. Työikäisten määrä supistuu ja eläkeläisten määrä nousee jo nyt, ja vain nopeutuu tulevaisuudessa.
Huoltosuhteen voimakas muutos pakottaakin Suomen avaamaan rajojaan entistä enemmän työperäiselle maahanmuutolle. Muuten emme kasvavista hoivakuluista ja eläkkeistä selviä.
Toki tuottavuutta voidaan nostaa tekniikan kehittyessä. Mutta se ei poista työperäisen maahanmuuton lisääntyvää tarvetta.
Poliitikoille maahanmuutosta keskusteleminen tuottaa ongelmia. Aina kun asia otetaan esille, nousee pintaan oikeistopopulistinen debatti maahanmuuton tuomista ongelmia ja islamisaation noususta.
Helposti tämä keskustelu kätkee alleen järkevän ja faktoihin perustuvan debatin.
Valtaosa suomalaisista hyväksyy työperäisen maahanmuuton. Hiljainen enemmistö jää kuitenkin keskustelussa äänekkään vähemmistön jalkoihin.
Presidentti Mauno Koivisto lanseerasi aikoinaan breinsteiniläisen ajatuksen: tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike.
Suomelle tämä voisi vähän mukaillen mennä näin: Tärkeintä ei lopulta ole se, olemmeko onnellisuustilastossa ykkösiä tai kakkosia, vaan se, että huominen on aina elettyä päivää parempi.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.