Universaali deadline lähestyy. Oletko ollut reipas ja suorittanut työt, ostokset, siivouksen, ruuat, koristelun ja polttanut parit piparit uunissa poroiksi ajallaan? Vielä ehdit, juokse vaan lujempaa.
Minä nostan varmuudeksi molemmat kädet pystyyn virheen merkiksi. Maailmani ei tule valmistumaan 24.12. mennessä, mutta toiveajattelen suorittavani tekemättömät tehtävät toiseen maailmanlopun takarajaan mennessä, eli uudeksi vuodeksi!
Mutta mikä ihmeen vimma tässä joulussa on, että sitä pitäisi niin raivolla suorittaa? Ymmärrykseeni mahtuu pienten lasten perheet, joissa joulu luodaan lasten iloksi ja riemuksi kiristäen kuukausikaupalla stalkkaavilla tontuilla, mutta lokakuusta alkaen joululauluja soittavat työkaveri(ni) aiheuttavat lähinnä harmaita hiuksia, jos vastamelukuulokkeet eivät heti ole lähellä. Monilla myös koti-ikävä Suomeen iskee, eikä joulu kuulemma ole joulu ilman lunta ja saunaa.
No. Kaikki vietettäköön joulumme kuten tahdomme ja valmistaudumme siihen kuka mitenkin, tärkeintähän on olla luomassamme joulussa onnellinen. Toiselle onnen tuo kinkku ja toiselle kala, mutta jos onnea tavoittelee liiallisella suorittamisella ja täydellisyydentavoittelulla, voi lopputulos olla kärähtänyt piparkakkutalo, jos illuusio joulun täydellisyydestä ei toteudukaan. Parhaimmillaan sitä sitten vietetään ratkiriemukkaan perheriidan puitteissa, kun jaksamisen piuhat on vedetty perheen aikuisilta poikki. Aika monessa kodissa tänäkin vuonna joulurauhan sijaan puukot heiluu. Huh huh.
Isojen lasten äitinä saan itse nauttia tänä vuonna takuuvarmasti rauhasta. Kiireettömästä jouluvalmistelusta, jonka huipennus on tuuhean rosmariinin koristelu lapsuuteni koristeilla, oman äitini tuottama Benalmádenassa sijaitseva herkkuja notkuva joulupöytä ja kiireetön jouluaamu lenkkeillen merenrannassa, ystävien tapailu ja etelän tumman yön jouluvalot. Miten odotankaan joulua, tätä aurinkorannikkomaista joulua!
Anna tänä jouluna armoa itsellesi. Hyvin kaikki menee, oli valmista tai ei.
Loading ...
