Luova ja itsenäinen työ on kuin kaksiteräinen miekka. Se tarjoaa vapautta elämään ja valintoihin, mutta saa välillä stressin partaalle, jos sattuu jättämään asiat viime tinkaan.
Luovuutta ei voi pakottaa, vaan parhaiten se soljuu saadessaan virrata vapaasti. Olin joskus perinteisessä kahdeksasta neljään vakituisessa työssä, mutta en kokenut sitä itselleni mieluisaksi tavaksi elää, vaikka siinä useita vuosia vierähtikin. Hieno opinpolku se oli.
Koin ikään kuin niin, että luovuus piti laittaa johonkin laatikkoon ja toistaa kuviota päivästä toiseen.
Itsenäisesti toimiminen freelancerina antaa enemmän vapauksia luovuudelle soljua vapaasti. Joskus se soljuu aamulla, joskus päivällä ja toisinaan taas keskellä yötä, kun pitäisi nukkua.
Tällä kertaa se ei solju ollenkaan, kun olen jättänyt esimerkiksi tämän kolumnin kirjoittamisen viime tinkaan. Joskus viime tinka on paras tinka, mutta sen aiheuttama stressi voi myös tappaa luovuuden. Itselläni on monesti paha tapa lykätä asioiden aloittamista, jos mielen päällä on muuta.
Kyselin pari päivää sitten omassa IG-stoorissani vinkkejä siihen, etten lähtisi lykkäämään asioita viime tinkaan. Kovin oli hiljaista vinkkirintamalla, joten liekö muillakin samanlaisia ongelmia.
En silti vaihtaisi elämäntyyliäni, joka on vuosien oppimisen ja erehdysten sekä itseensä tutustumisen tulos. Voin yhdistellä eri alojen osaamistani laajasti ja tehdä paljon luovaa työtä videoiden luomisesta kirjoittamiseen, valokuvaamiseen sekä sosiaaliseen mediaan.
Olla samaan aikaan media-alalla, hyvinvointialalla ja matkailualalla eri rooleissa.
Olen tyytyväinen siitä, että saan tehdä omia töitäni milloin ja missä tahansa. Suunnitella omat aikatauluni, vaikka siinä on vielä oppimista. Vaihtaa välillä maata ja matkustella paljon.
Luovaa prosessiahan tämä koko elämä on niin isossa kuin pienemmässäkin mittakaavassa.
Sonja Riihikangas
Loading ...
