Suomalaisia liikunnanopettajia oli pitämässä syyspäiviä Fuengirolassa. Olin heidän mukanaan vierailemassa naapurikoulussamme Salliverissa, joka on paikallinen yksityiskoulu. Salliverin rehtorit, koulun perustajaperheen kolme sisarusta, esittelivät koulujärjestelmää ja oman koulun arvopohjaa sekä painopisteitä. Saimme mielenkiintoisen keskustelun aikaan siitä, miten koulujärjestelmämme ja käytänteemme eroavat toisistaan.
Suomalaiset opettajat kadehtivat erityisesti sitä, että Espanjassa koulun on oikeus kieltää kännykän käyttö kokonaan. Tämä viheliäinen laite on tullut kilpailemaan oppilaiden huomiosta, sekoittamaan päivärytmit ja aiheuttamaan riippuvuutta. Oppitunneista menee suurin osa aikaa siihen, että opettaja saa huomion opetukselleen ja luokkaan työrauhan. Kännykkä vaikuttaa myös kaverisuhteisiin, sillä suurin osa kiusaamisesta tapahtuu aikuisten ulottumattomissa, toisessa todellisuudessa, sosiaalisessa mediassa. Näitä sotkuja sitten selvitellään koulussa ja kotona.
Espanjalaiset opettajat taas kadehtivat suomalaisen koulun vapautta. Suomessa erityisesti opettajalla on paljon päätäntävaltaa sen suhteen, miten omassa opetuksessaan opetussuunnitelmaa toteuttaa. Pedagoginen viitekehys on oppilaskeskeinen eikä koulun piilo-opetussuunnitelma muodostu erilaisista tasokokeista. Koulutarkastusjärjestelmää ei ole, vaan opetuksenjärjestäjä itse huolehtii siitä, että opetussuunnitelman ja lakien mukainen opetus toteutuu.
Opettajien sekä oppilaiden suhdetta leimaa läheisyys, luottamus sekä keskinäinen kunnioitus. Päädyimme siihen, että luottamus on varmasti kaikkein tärkein asia, joka läpäisee koko suomalaisen koulunjärjestelmän. Kodit luottavat kouluun ja arvostavat koulussa tehtyä työtä. Koulun johtamisen ei tarvitse olla ylhäältä päin tiukasti kontrolloitua, vaan opettajiin luotetaan. Luottamus kantaa hedelmää ja luo laadukasta opetusta ja kasvatusta.
Vielä kun kännykät saataisiin pois häiritsemästä koulutyötä.
Loading ...
