Yksi John Bakerin lempilajeista jo poikavuosilta on ollut maastopyöräily. Sen harrastamiseen Aurinkorannikolla vietetyt vuodet tarjosivat erinomaiset puitteet.
– Aurinkorannikkoa ympäröivät vuoret ovat erinomaista harjoitusmaastoa.
Toisaalta täkäläinen liikenne voi ajoittain olla myös vaarallinen polkupyöräilijöille. John Bakeriltä se meinasi viedä hengen.
– Olin 17-vuotiaana Mijasissa harjoituslenkillä. Lopuksi ajoimme porukalla tietä pitkin alas kohti Fuengirolaa. Koska mäki on aika jyrkkä, nopeutta oli ehkä 70-80 km/h. Yhtäkkiä vastaan tullut auto leikkasi tien poikki suoraan eteeni, ilmeisesti tarkoituksenaan ajaa jostain liittymästä pihaan tai jotain muuta vastaavaa, Baker kertaa.
– Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta väistää. Auton kylki osui lonkkaani ja linkosi minut kaaressa ilmaan, missä pyörin kuin hyrrä ja alas tullessani törmäsin toisen vastaan tulevan auton nokkapellille. Myöhemmin tilanteen takaapäin nähnyt kaverini kertoi, että hän oli täysin varma että olin kuollut.
Lopulta John Baker makasi kolme kuukautta sängyssä, varsinkin alkuun lähes liikkumatta. Mutta henki säilyi, samoin kuin intohimo pyöräilyyn. Itse asiassa maastopyöräilyyn liittyy myös yksi hauska muisto Suomesta.
Kolme vuotta Suomessa
Vuonna 1999, vain 19-vuotiaana, John Baker muutti Suomeen. IT-alan ammattilaiselle työpaikka löytyi luonnollisesti Nokian katon alta, Tampereen Hervannan kampukselta. Siellä hän muun muassa käänsi ohjelmistojen ilmaisuja Espanjan espanjan ja Etelä-Amerikan espanjan, samoin kuin Englannin englannin ja Amerikan englannin välillä.
Suomen ja suomalaiset John Baker koki aika lailla yleistyksiä vastaavaksi: luonto on kaunis ja ihmiset varautuneita ja hiljaisia.
– Tosin toisen oluen jälkeen tilanne muuttui yleensä selvästi, Baker täsmentää.
Kolmen Suomessa vietetyn vuoden aikana hän kokeili ennakkoluulottomasti myös paikallisia tapoja ja innostui avantouinnista.
– Kävin jossain vaiheessa viikoittain avannossa. Yritin haastaa itseäni tekemään omaa ennätystä ja katsoin kellosta, että pisimmillään olin avannossa 18 sekuntia. Samaan aikaan vanhat papat ympärilläni uivat rauhassa rintaa ja katsoivat että mitä tuo onneton engelsmanni oikein pärskii, Baker muistelee huvittuneena.
Niin ja sitten se maastopyöräily. Suomalaiset harrastajat tekivät John Bakeriin kaksijakoisen ensivaikutelman.
– Espanja on maailman ehdottomia huippumaita pyöräilyssä ja siihen suhtaudutaan erittäin vakavasti. Kaikilla on viimeisen päälle varusteet niin näön kuin laadunkin suhteen. Kun lähdin Suomeen, olin juuri sijoittunut Andalusian sarjassa kuudenneksi, joten ajattelin olevani melko kova luu, Baker kertoo.
– Kun sitten menin ensimmäisiin kisoihin Suomessa, katselin ympärilleni aika sekalaisessa varustuksessa olevia hintelän näköisiä pyöräilijöitä, joilla oli kypärät vinossa, ja ajattelin, että pyyhin näillä lattiaa.
Toisin kuitenkin kävi
– Kun kisa alkoi, hävisivät suomalaisten selät nopeasti metsään ja minä jäin ihmettelemään, että mitä tapahtui. Osallistuin kolmeen kilpailuun, ja joka kerta rikoin pyöräni. Espanjassa olin tottunut jyrkkään maastoon, mutta melko hyväkuntoisiin polkuihin. Suomessa ei ollut samanlaisia korkeuseroja, mutta puiden juuret tekivät ajamisesta todella vaikeaa.
Takaisin lämpöön
Kaikista hyvistä puolista huolimatta, kolmessa vuodessa Suomen talvi vakuutti John Bakerin siitä, että elämä Aurinkorannikolla on auvoisampaa. Suomi ei kuitenkaan poistunut hänen elämästään pitkäksi aikaa. Vuonna 2004, pari vuotta Suomesta lähdön jälkeen, hän tapasi puolisonsa Jenni Sirviön, jonka kanssa yhteinen polku on pian 17 vuoden mittainen. Vuonna 2006 perheeseen syntyi esikoispoika ja pari vuotta myöhemmin kaksostytöt.
– Jenni halusi kolme lasta, minä olin sitä mieltä että kaksi riittää. Ja niinhän siinä kävi että Jenni sai tässäkin asiassa tahtonsa läpi, John Baker myhäilee.
Samoihin aikoihin puolison kanssa, astui Bakerin elämään myös uusi harrastus. Hänen aiemmin harrastamansa japanilainen jujutsu sai väistyä ja tilalle tuli brasilialainen jujutsu. Laji, joka ei kropalle ole ainakaan yhtään sen vaarattomampi kuin maastopyöräily. Kun John Baker alkaa luetella mitkä kaikki luut ja nivelet häneltä ovat lajissa hajonneet, loppuu toimittajalta kynästä muste. Mutta loppukaneettina hän toteaa, että hajonneita paikkoja on varmasti enemmän kuin ehjiä.
Vammoista huolimatta into on säilynyt.
– Treenaan melkein kuin ammattilainen, vaikken palkkaa saakaan.
Mustaa ja ruskeaa
Silloin kun John Baker ei ole tatamilla vääntämässä nivellukkoja tai maastossa pyörän selässä, hän saattaa hyvinkin olla töissä. Työ vie miestä usein viikkokausiksi pois perheen luota.
– Olen öljy- ja kaasualalla off-shore -insinööri, joten töitä tehdään milloin missäkin päin maailman meriä. Joskus keikat venyvät ja silloin on hyvä että rinnalla on Jennin kaltainen vahva nainen, Baker kehuu.
Ja jottei aika kävisi pitkäksi, on John Baker mukana myös veljensä Mathewn kanssa perustamassaan Bakers Beer -käsityöläispanimossa.
– Veljeni on varsinainen oluen asiantuntija, minulla puolestani on vahvempi tausta markkinoinnista, joten tehtävät jakautuvat sen mukaan aika luonnollisesti. Tällä hetkellä Bakers Beerillä on valikoimissa kaksi olutta: APA-tyyppinen Baker’s Summer ale ja Baker’s Valhalla IPA.
Kyllä kelpaa jujutsua treenata, kun palautusjuomat ovat omasta takaa.
Kuka?
- John Baker
- 40 vuotta
- Asuu Mijasissa
- Kotoisin Blackpoolista, Englannista
- Asunut kolme vuotta Suomessa
- Puoliso Jenni Sirviö
- Yksi poika ja kaksostytöt
Janne Leipijärvi
Loading ...
