Aurinkorannikon liikenne on yksi niistä asioista,joista väännetään peistä, kun keskustellaan alueen hyvistä ja huonoista puolista. Asiaan vihkimättömät ovat tietävinään kuinka sekaista ja vaarallista se on. Minä olen kaiketi sen verran ”mustalainen” että olen ihan omiani tänne liikenteeseen. Vaimoni myös on kiitollinen siitä että istutin hänet heti ensimmäiseksi ratin taakse, kun Espanjaan saavuttiin. Minulla ei ollut tarkoitus hankkia itselleni kuskia, vaan kaikki on helpompaa kun molemmat ajavat, joskus jopa yhtä aikaa.
Täällä on moni asia liikenteessä paremmin kuin Suomessa. Muutamia esimerkkejä: Auton voi pysäköidä myös vastakkaiselle puolelle, auton voi hetkeksi jättää toisen pysäköidyn rinnalle vilkut päällä, ja liittymästä tulijoille saa antaa tilaa. Turvallisuuskysymys on myös hätävilkkujen käyttömahdollisuus vaikka auto liikkuu. Tämä on erinomaista silloin kun liikenne hidastuu ja jonoja muodostuu.
Semmoisia kiikun kaakun juttuja on liikenneympyrään parkkeeraaminen ja suojatien eteen pysäköiminen. Skootterit ja mopo ovat luku sinänsä, niiden ajokäyttäytymisesssä on kyllä huomattavasti moitittavaa.
Suojatien kunnioittamisessa Suomessa ollaan lapsenkengissä Espanjaan verrattaessa. On hauska katsella suomalaisten turistien kiitollisia ilmeitä tietä heille annettaessa. Espanjalaiset vastaavasti kulkevat nokka pystyssä tietäen oikeutensa tien ylityksessä. Eli rohkeasti vaan ratin taakse, ei kuitenkaan promilleissa, koska täällä on nollatoleranssi.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
