Levoton Tuhkimo – elokuva Dingo-yhtyeen tarinasta lunastaa ennakko-odotukset komeasti

Helmikuun alussa Aurinkorannikollakin nähtävä Levoton Tuhkimo elokuva saa Fuengirola.fi:n arviossa vuolaita kehuja monestakin syystä.

Fuengirola.fi
4 min lukuaika
Levoton Tuhkimo on ollut Suomessa alkuvuoden katsotuin elokuva. Kuva: Hanna-Maria Grönlund

4/5

Kesto: 88 min. Ikäraja K-7. Ohjaus: Mari Rantasila. Käsikirjoitus: Hanna Leivonniemi. Päärooleissa: Saku Taittonen, Alvari Stenbäck, Emil Kihlström, Samuel Kujala, Valtteri Lehtinen, Mauno Terävä, Ronja Keiramo, Elias Salonen ja Reino Nordin. Tuotanto: Yellow Film & TV (2024)

1980-luvun hittibändi Dingo oli ja on yhä ainutlaatuinen ilmiö suomalaisen rockmusiikin historiassa. Androgyynin, meikkaavan porilaisen bändin faneissaan synnyttämä palvonta ja hysteria veti Suomessa vertojaan jopa 1960-luvun globaalille beatlemanialle.

Yhtyeen tapaan itsekin Porista lähtöisin olevat ohjaaja Mari Rantasila ja käsikirjoittaja Hanna Leivonniemi onnistuvat hienosti draamaelokuvan keinoin kuvaamaan sekä koko Suomea kohahduttanutta Dingo-ilmiötä että elokuvan päähenkilön Neumannin (roolissa loistava Saku Taittonen) taustaa ja sisäistä maailmaa itsetunto-ongelmineen. Jos siis odottaa elokuvan olevan pelkkä sifonkihuivinen nostalgiakuvaelma 1980-luvulle, erehtyy, sillä mukaan on mahdutettu myös traagisempia ja rosoisempia sävyjä.

- Mainos -

Yhtye oli viisikko, mutta sen kaikki kulta-ajan hitit sävelsi ja sanoitti Neumann, jota syystäkin Dingo-laivan kapteeniksi kutsuttiin – ja kutsutaan yhä. Täten tarinalliset rajaukset ja näkökulma ovat ymmärrettäviä, vaikka toki bändin muillekin jäsenille, etenkin ensilevyn basistilaulajalle ja Neumannin kanssa nokikkain joutuneelle Jarkko Evelle (Mauno Terävä), olisi suonut hieman enemmän tilaa. Neumannin ja Even valtataistelu osoitti, että yhteen bändiin ei helposti kahta alfaurosta saa mahdutettua.

Valkokangasajasta isoja minuutteja vievät nyt Neumannin lisäksi hänen puolisonsa Marika (Ronja Keiramo) sekä etenkin yhtyeen umpistadilainen ja -luihuksi kirjoitettu manageri Lasse Norres (jota esittää upean hersyvästi Elias Salonen). Neumannin ja bändin loppuun polttaminen näyttää elokuvassa pahalta, oli todellisuus bändin ja Norreksen välillä sitten mitä tahansa.

Lopulta elokuvan tarinalliseen ja temaattiseen keskiöön nousee kuitenkin epäonnistunut isä-poikasuhde. Isän (Kristofer Gummerus) hylkäämisen jättämällä traumalla selitetään Neumannin myöhempi käytös. Kipeän isäsuhteen läpikäyminen onkin elokuvan koskettavinta antia. Posteljooni-isä ei arvosta tippaakaan poikansa uskomatonta menestystä, koska meikkinaamainen rokkikukkoilu on silkkaa pelleilyä eikä mitään oikeaa työtä.

Selkeäraaminen ja hienosti ajankuvaan puvustettu, stailattu ja lavastettu elokuva on onnistunut sekoitus todesta, keksitystä ja kadulla kuullusta. Näyttelijöistä koottu Dingo on aidon rockbändin näköinen ja soittokohtaukset uskottavia. Myös vanhaa arkistomateriaalia on sekoitettu fiktioelokuvan lomaan onnistuneesti. Välillä onkin vaikea erottaa, onko valkokankaalla oikea Neumann vai Saku Taittonen.

Hienon ja odotetun elokuvan tähtimäärä putoaa täydestä viidestä neljään ainoastaan sen takia, että yhtyeen tarinaa olisi seurannut mielellään pitempäänkin kuin nyt nähdyt puolitoista tuntia. Mutta toisaalta ehkä hyvä näinkin… Leffan nähtyään ei ole kylläinen olo, vaan pikemminkin kurniva nostalgianälkä, joka innostaa taas kuuntelemaan yhtyeen hienosti aikaa kestänyttä musiikkia.

1980-luvun alkuperäisen Dingon draamankaari on suomalaisen surullinen: juuri kun yhtyeeltä odotettiin kansainvälistä läpimurtoa jo lukuisissa maissa (mm. Iso-Britannia, Ruotsi, Tanska) julkaistun singlen House without a name/Tell me now (Autiotalo/Kirjoitan) myötä, se hajosi. Nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin yhtye keikkailee kokoonpanolla, josta bändin alkuperäisjäsenistä ovat jäljellä enää Pertti ”Nipa” Neumann ja kitaristi Jouni ”Jonttu” Virta.

Levoton Tuhkimo Fuengirolassa

Myös Aurinkorannikon suomalaiset pääsevät nauttimaan Dingon tarinasta, kun Fugen Elokuvan Ystävät elokuvakerho (FEY) tuo leffan Fuengirolaan. Esityspaikkana on tuttuun tapaan Multicines Alfil elokuvateatteri, osoitteessa Calle Camilo José Cela, 6, toisin sanoen kaupungintaloa vastapäätä.

Näytöksiä on kaikkiaan kolme, ja aikataulut ovat seuraavat:

  • Sunnuntaina 2.2. klo 16
  • Tiistaina 4.2. klo 18
  • Torstaina 6.2. klo 18

Lippuja saa ennakkoon Kukosta ja Reflasta, ja ennen näytöstä Alfilin ovelta. Hinta 20,-/hlö.

- Mainos -

Elokuvassa on englanninkielinen tekstitys.

Jaa tämä artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *