Olen jo useamman vuoden, ellen peräti vuosikymmeniä, ihmetellyt espanjalaisen jalkapalloilun pientä merkillistä akilleenkantapäätä. Kysymys on surkeaa surkeammistakin laukaisuista.
Espanjalainen jalkapalloilu on kurinalaista ja yksilötaito maailman kärkitasoa. On kuitenkin merkille pantavaa, kuinka potkut suuntautuvat lähes järjestään kymmeniä metrejä yli maalin alasarjoista aina La Ligan huipulle. Ne uutislähetyksissä nähtävät ylänurkkiin osuvat komeat maalit ovat lähes poikkeuksetta ei-espanjalaisten ulkomaalaisvahvistusten tekemiä.
Paikalliset ovat kovin ylpeitä maansa jalkapallon tasosta, ja syystäkin. He kuitenkin myöntävät mukisematta ongelman: pallot sinkoilevat maalin sijaan yläilmoihin, aivan kuin ne olisivat heliumia täynnä.
Miksi sitten näin? Miten voi olla mahdollista, että suomalaisessa Veikkausliigassakin nähdään komeampia kuteja huomattavasti useammin? Yhdeksi vastaukseksi on ehdotettu espanjalaisten juniorisarjojen tapaa täyttää pelivälineet hieman vajaiksi ja näin vähentää loukkaantumisriskejä. Vai olisiko syynä liian upeiden maalien tarkoituksellinen haku? Miksi ne sitten kuitenkin muualla päin maailmaa onnistuvat ja täällä eivät?
Niin tai näin, Espanjan jalkapallo tarvitsee mielestäni laukaisukoulua.
Lauri P. Pietikäinen / Refla.fi