”Syöksylaskijoita kaikki tyynni”, lauloi Hassisen Kone aikanaan. Liian usein tämä kappale palaa korvamadoksi seuratessani paikallisia sarjoja.
Hyökkääjä juoksee kilpaa puolustajan kanssa rangaistusalueen sisään, molempien vartalot osuvat kontaktissa yhteen ja hyökkääjä jää tantereelle sätkimään: toinen käsi on irvistävän naaman peittona, toisen käden kämmen läimii ruohikkoa, vartalo kiemurtelee ja suu ulvoo tuskaa. Tuomari tarkistaa tilanteen VAR:n avulla ja toteaa, ettei puolustaja syyllistynyt rikkeeseen. Peli jatkuu ja hyökkääjä on yhtäkkiä kuin ihmeparannuksen kokenut, eli täysin terve.
Kotijoukkueen pelaaja saa pikkukopautuksen jalkaansa keskialueella ja siitä seuraa samantyylinen näytelmä. Tuomari puhaltaa vapaapotkun ja kotiyleisön pauhusta vaikuttuneena nostaa vielä keltaisen kortin rikkeen tehneelle vierasjoukkueen pelaajalle. Pahasti loukkaantuneelta vaikuttanut kotijoukkueen pelaaja toipuu kuitenkin liki saman tien täyteen pelikuntoon.
Valitettavasti esimerkin kaltaista esittämistä nähdään Espanjan sarjoissa käytännössä jatkuvasti. Pelaajat koulutetaan siihen jo ihan junioritasolta asti. Brasilia ja Portugali ovat näyttelemisen kiistattomia kuningasmaita, mutta heti seuraavina kandidaatteina tulevat Italia ja Espanja. Vaihtoehtoisesti Englannissa ja Pohjoismaissa mainittu ilveily ei kuulu juniorivalmentamiseen eikä lajikulttuuriin.
Mielestäni näyttely pitäisi näin VAR:n aikana viimein kitkeä pois. Se on paitsi epäurheilijamaista, mutta usein se vie myös ajallisesti turhan suuren osan ottelun mielenkiintoisimmasta ajasta, eli viimeisestä vartista, ja latistaa loppupelin tunnelmaa.
Millä sitten kitkeä ”kuolevat joutsenet”? Jalkapallon MM-kisoissa Yhdysvalloissa 1994 lanseerattiin käytäntö, jossa nurmikolle jääneet loukkaantuneet kyyditettiin golfkärryn perään asennetun laverin avulla pikapikaa pois pelikentältä potemaan vaivojaan. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä pelaaja toipui kuntoon lähes välittömästi. Toimiva käytäntö/parannuskeino on vähin äänin kuitenkin jäänyt unholaan.
Viime MM-kisoissa lajiin otettiin käyttöön runsaampi lisäaika, mutta tämäkin uudistus näyttää pikkuhiljaa päätyvän haudatuksi syystä tai toisesta.
Jos minulla olisi valtaa, palauttaisin molemmat käytännöt välittömästi takaisin. Lisäksi loisin järjestelmän, jossa jälkikäteen voitaisiin tuomita näille näyttelijöille eripituisia pelikieltoja ottelun tahallisesta viivyttämisestä ja/tai epäurheilijamaisuudesta.
Jalkapallon teatraaliset kaatumiset, ajanpeluut ja muut pelleilyt sietäisivät jäädä jo historiaan.
Loading ...
