Kuunnelkaa hyvät poliitikot asiantuntijoita!

Älkää vain antako poliitikkojen huseerata koulu-uudistuksissa ilman asiantuntija-apua.

Ihan vain sen takia, ettei tehtäisi lisää päätöksiä, jotka jopa huonontavat nykytilannetta.

Kenen idea oli uudistaa perusteellisesti toisen asteen ammatillista koulutusta? Kun ennen tämä koulutus painottui liikaa jatko-opiskeluihin, niin nyt mentiin toiseen äärimmäisyyteen.

Tehtiin tutkinnoista paljolti näyttöpohjaisia. Teoriaopetus jätettiin liian paljon oppilaiden itseopiskelun varaan ja varsinainen ammattiopetus sysättiin yrityksiin.

Monelta opiskelijalta ei ole omaehtoisuus onnistunut. Opettajan tukea olisi vaadittu paljon enemmän. Ammattiin opiskelu työpaikoilla taas on johtanut toisarvoisten tehtävien suorittamiseen.

Näin siksi, ettei monissakaan yrityksissä ole aikaa kädestä pitäen opettaa. Eikä ole ilmeisesti tajuttu sitä, että vaikka on hyvä hitsari tai puuseppä, ei opetus ole sama asia kuin oma tekeminen. Tarvitaan pedagogisia valmiuksia eli kykyä opettaa; siirtää omaa ammattitaitoa opetettavalle.

Omaehtoinen teoriajakso on tietänyt liian monelle kavereiden kanssa hengailua lukemisen sijaan. Muutamat viikkotunnit opettajan valvonnassa ja opetuksessa ovat täysin riittämättömiä etenkin niille, joilla on jo peruskoulussa ollut oppimisvaikeuksia.

Nyt kun virhe on huomattu, poliitikot juoksevat pitkin vaalikenttiä lupaamassa ammatilliseen opetukseen lisämiljoonia ja päivittelevät, mitenkä tällainen on päässyt tapahtumaan.

Jälkijättöistä käsienpesua. Ja taas kerran: olisitte kuulleet opettajia, jotka asiasta varoittivat.

Suomen kehuttu peruskoulu tasasi alkuun oppilaiden lähtötasoja, kun oli resursseja erityisopetukseen, lisätunteihin jne. Lisäksi sääntönä oli, että koulu valikoitui asuinalueen mukaan.

Tästä luovuttiin jo aikoja sitten. Seurauksena oli se, että parempiosaiset vanhemmat alkoivat viedä lapsiaan pitkienkin matkojen päähän, kun he kuulivat, että jokin koulu oli toista parempi.

Näin koulut alkoivat eriytyä yhä enemmän. Ns. hyvät koulut saivat myös parhaat ja motivoituneimmat opettajat. Samalla kun 1990-luvun lamassa tingittiin tukiopetuksesta ja muusta erityisopetuksesta, tasoerot kasvoivat yhä.

Tämän päivän perusopetus ei ole enää lähtötasoja tasaava. Tasoerot pysyvät ensi luokasta yhdeksänteen. Heikoimmat etenevät armovitosten turvin peruskoulun läpi.

Tämän jälkeen ongelmat pahenevat. Heikoimmilla oppilailla ei ole valmiuksia ammatillisen koulutuksen läpäisyyn, eikä työpaikkojakaan juuri ole heille tarjolla. Syrjäytymiskierre on valmis, jos vielä koulun aikana on itsetunto rapissut ja huonommuuden tunne kasvanut.

Monissa muissa maissa oppilaiden lähtötasoja yritetään tasoittaa jo ennen oppivelvollisuuden alkamista maksuttomalla esiopetuksella, joka alkaa viiden vuoden iässä.

Esiopetuksella tasataan parhaiten lähtötasoja. Tämä on todettu monissa maissa jo vuosikymmeniä. Meillä keskustellaan vielä siitä, pitäisikö työttömien vanhempien lasten päästä maksuttomaan esiopetuksen.

Eduskuntatalon puhujapöntössä monet edustajat ovat väläytelleet, että pysykööt kotona.

Eli niiden lasten, jotka kaikkein kipeimmin tätä tasaavaa esiopetusta tarvitsisivat.

Näinkö vähällä järjellä meitä johdetaan!

Pauli Uusi-Kilponen

Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.

Mitä mieltä olit kirjoituksesta?
  • Erinomainen (1)
  • Mielenkiintoinen (1)
  • Hyödyllinen (0)
  • Tylsä (0)
  • Vanha uutinen (0)