Jäin tässä kesän aikana ihmettelemään sitä, miten tavattoman vaikeaa meidän on ajatella toiminnassamme muita ihmisiä. Jostain syystä joillakin kanssaihmisillämme on sellainen käsitys, että jos ei ole olemassa sääntöä, se ei silloin ole kiellettyä tai muutoin rajoitettua.
Esimerkiksi golfseuramme oli pakko ottaa käyttöön sääntö, että jos vuoron varannut henkilö ei peruuta varaustaan vähintään 3 tuntia ennen varattua vuoroa, häneltä tullaan perimään varauksestaan maksu. Tämä sääntö jouduttiin ottamaan käyttöön siksi, että seurassamme on useita henkilöitä, jotka olivat varanneet vuoron itselleen ja peruivat sen aivan viime hetkellä ennen varattu aikaa. Joillakin heistä oli yli 40 tuollaista aivan viimehetken peruutusta. Tällaiset varaukset veivät sitten vuoroja toisilta pelaajilta ja aiheuttivat hallaa seurallemme.
Jokaisen meistä tulisi muistaa, että on olemassa muitakin ihmisiä. Se, että on oikeus, ei tarkoita sitä, etteikö toisia tulisi ottaa huomioon. Minusta tuntuukin, että Suomesta on individualismin kautta kehittynyt yhä vahvemmin sääntöyhteiskunta. Kun yksilöllä on oikeus tai jokin ei ole kiellettyä, tuosta oikeudesta pidetään kiinni huolimatta siitä, aiheutetaanko toisille haittaa tai kärsimystä.
Jokainen voisi hieman miettiä omia oikeuksiaan esimerkiksi siten, että tieliikennelain mukaan ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulun jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille. Täten sinulla jalankulkijana on oikeus kävellä suojatielle autojen eteen. Mutta tuskin sitä teet, koska itsesuojeluvaistosi toimii. Tai sitten jos pidät silmittömästi kiinni oikeudestasi ja marssit välittämättä autoliikenteestä, tulet mahdollisesti yliajetuksi. Mutta muista, sinun hautakiveesi tuskin kirjoitetaan ”kuoli syyttömänä oikeuksistaan huolimatta”.
Loading ...
