Suomessa kannetaan huolta valtinovelan kasvusta. Kun edellinen hallitus sai velkaantumisen pysähtymään, avasi pääministeri Antti Rinteen hallitus uudelleen lainahanat.
Valtio ottaa lisää velkaa yli kaksi miljardia. Velkamäärä paisuu noin 120 miljardiin euroon.
Kunnissa tahti ei näytä yhtään paremmalta. Velkavuori kasvaa ja yhteinen velkapotti lähentelee tänä vuonna jo 19 miljardia euroa. Se on yli kahdeksan prosenttia bruttokansantuotteestamme.
Paljon kehityksestä kertoo se, että 196 kuntaa teki viime vuonna negatiivisen tuloksen, kun vastaava luku vuotta aikaisemmin oli vain 55.
Tilanne ei helpotu jatkossakaan. Yhteen laskettu rakennusten korjausvelka nousee yli neljän miljardin. Lisäksi hoivamenot kasvavat, kun suomalaiset ikääntyvät.
Toki on muistettava, etteivät kaikki kunnat tai kaupungit velkaannu. Polarisaatio on voimakasta myös kuntataloudessa. Karkeasti ottaen ne kaupunkikeskukset, joiden väkimäärä kasvaa ja työpaikat lisääntyvät, pärjäävät ja väestötappiokunnat painivat taloutensa kanssa.
Kun mennään pintaa syvemmälle, todelliset syyt velkaantumisen kasvuun selviävät. Kunnat eivät ole yleisestä väittämästä huolimatta kasvattaneet holtittomasti syömävelkaansa.
Koko 2000-luvun käyttömenojen velkaosuus on pysynyt viidessä prosentissa.
Velan kasvun pääsyinä ovat olleet valtionosuuksien leikkaukset, tehtävien siirto valtiolta kunnille ja investointipaineet.
Niitä ovat tuoneet muun muassa homekoulujen korjaukset sekä asumisen rakennemuutos. Ihmiset haluavat nyt asua keskustassa tai sen välittömässä läheisyydessä.
Se on nostanut infrainvestointeja ja muun muassa koulujen ja muiden palveluiden siirtämistä sinne, missä ihmiset asuvat. Syrjäseutujen koulut autioituvat.
Myös laajempi maan sisäinen muutto vaikuttaa siihen, että Suomessa julkiset investoinnit ovat kasvaneet paljon yksityisiä investointeja enemmän.
Vuorineuvos Tauno Matomäki lausui joskus osuvasti, että Suomi joudutaan rakentamaan uudestaan, kun väestö pakkautuu suuriin kaupunkikeskuksiin ja maaseutu tyhjenee.
Hän ynnäsi, että korjausvelan hoito ja uudisrakentaminen maan sisäisen muuton takia maksaa enemmän kuin 1990-luvun pankkikriisi tai sotakorvaukset.
Kuntien talouden kehitystä on yhä vaikeampi tarkasti seurata. Siihen vaikuttavat sekä toimintojen yhtiöittäminen, että poistokikkailu. Monet kunnat parantavat tulostaan pienentämällä rakennuksista aiheutuvien poistojen määrää.
Kun toiminnat ja velat ovat yhtiöissä, kunnat talouteen vaikuttaa lopulta se, miten yhtiö menestyy.
Useimpien kuntien pelivara käy vähiin. Veroprosentin alkavat olla tapissaan, eikä kiinteistöveroa tai palveluiden hintaa voi jatkuvasti korottaa. On mentävä rakenteisiin. Kun kuntapäättäjistä iso osa työskentelee oman kunnan palveluksessa, tekevät leikkaukset kipeää.
Yhteistoimintaneuvottelut on äärimmäisen ruma sana, jolta kunnatkaan eivät enää välty.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos.
Loading ...
