Luistaahan se ihan siinä missä ennen Seefeldin kisojakin. Suomalaisten ennustukset mitalien suhteen menevät pahasti ristiin.
Toiset huonossa itsetunnossaan tuomitsevat jo ennen kisoja mitalihaaveet alimpaan helvettiin. Toinen puoli iloitsee jo etukäteen mitalisateesta ja kun metallia ei tule, niin pessimistien suusta vuoltaa: enkö minä sitä sanonut.
No, kaikki on kuitenkin mennyt realististen odotusten mukaan – niin selityksetkin. Mitalit ovat todella piukassa, kaikki värit tuliaisina olisi jo kova juttu ja yläkanttiin.
Surkuhupaisaa oli selitys Niskasen kaatumisesta juottopisteellä. Yhden version mukaan norjalaisen huoltojoukkueen jäsenen jalka olisi aiheuttanut sen. Todellisuudessa se oli amatöörimäinen virhe joukkueen johdolta ja Niskaselta itseltään.
Aika erikoinen oli myös Suomen edustajan lausunto liian helpoista laduista. Normaalia selityksiä ovat räkätauti ja toimimattomat sukset. Aika ikävää oli myös ottaa esille Norjan hiihtoladyn Theresa Johaugin parin vuoden takainen doping-käry. Ylivoimainen hiihtäjä ilman huulirasvaakin. Liian monelle suomalaisurheilijalla urheilu tuntuu olevan vakavaa eikä osata nauttia kilpailutilanteesta, joka toisi rentoutta ja sen mukana menestystä. Ollaan vähän niin kuin koko kroppa krampissa. Erityisesti itseäni harmittaa mäkihypyn tilanne, ei yhtään äijää kolmenkymmenen joukossa ja miesten puheet sen mukaiset. Nykänen on kuollut ja mäkiä puretaan, ei hyvältä näytä tulevaisuuus, os ei Jannen poika Mico tuo lähivuosina lohdutusta tähän murheeseen.
Tämä viikonloppu näyttää lopullisesti, missä sitä mennään talvilajien maailmankartalla. Yksi positiivinen ylläri olisi paikallaan, vaikka siinä viidenkympin kisassa, joka valitettavasti hiihdetään vapaalla tyylillä.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
