Saan välillä palautetta, että en auta tarpeeksi muutamia kadulla asuvia suomalaisia, joista monet ovat päihteidenkäyttäjiä. Useita kertoja omaiset Suomesta ovat soittaneet puheluja, että minun pitäisi taivutella heidän ikääntyvät vanhempansa muuttamaan täältä Suomeen, koska he eivät enää omaisten mielestä pärjää vieraassa maassa. Näiden kahden ihmisryhmän valinnat herättävät tunteita. Perustavaa laatua oleva kysymys on, haluavatko nämä ihmiset apua? Onko yksilöllä oikeus tehdä myös ns. huonoja valintoja?
Itsemääräämisoikeus eli autonomia tarkoittaa Wikipedian mukaan ihmisen tai ihmisryhmän oikeutta määrätä itseensä liittyvissä asioissa. Muilla on velvollisuus kunnioittaa yksilön tai ryhmän itsemääräämisoikeutta. Kompetentilla henkilöllä on oikeus itsenäiseen harkintaan, päätöksentekoon ja toimintaan. THL taas määrittelee, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide ja muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Kolmas vaikuttava tekijä on vaitiolovelvollisuus. Työntekijällä ei ole oikeutta antaa tietoa esim. vanhemman tilanteesta hänen lapsilleen, mikäli asiakas ei anna siihen lupaa.
Jos joku ikääntyvä henkilö siis haluaa asua Espanjassa, vaikka lapset olisivat eri mieltä, hänellä on itsemääräämisoikeus tehdä niin. Samoin kuin jos joku henkilö haluaa käyttää päihteitä tai asua kadulla, hänellä on itsemääräämisoikeus tehdä niin. Läheisten ihmisten on hyväksyttävä nämä tosiasiat, vaikka se onkin varmasti vaikeaa. Apua yritetään siinä vaiheessa etsiä ja tarjota, kun henkilö itse sitä haluaa ja pyytää. Senkään saaminen ei täällä Espanjassa ainakaan suomen kielellä usein onnistu. Pitää muistaa, että me olemme jokainen, ehkä lapsia lukuun ottamatta, käyttäneet itsemääräämisoikeuttamme ja itse päättäneet tulla tänne Espanjaan.
Hyvää alkanutta vuotta 2022!
Tia Raunio
Aurinkorannikon sosiaalikuraattori