Meidän monen Aurinkorannikon suomalaisen perheen lapset ovat Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Minulle äitinä ja sosiaalityöntekijänä on tullut monta kysymystä ja keskustelua kouluun liittyvistä asioista. On pohdittu samassa lauseessa niin kouluruokaa kuin koulun johtoa. Osa pohdinnoista on niin voimakkaita, että niiden uudelleen lausuminen olisi jo osa asian jatkamista.
Sitä en halua tehdä, mutta haluan että pystymme pienessä ulkosuomailaisten yhteisössä avoimeen keskusteluun ja rakentavan kritiikin antamiseen. On ymmärrettävää, että lapsiamme koskettavat asiat herättävät tunteita, ja mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä vanhempiakin on. Silti virkatyön keskusteluita ei voi rakentavasti käydä somessa.
Lapset ja vanhemmat niin työssäni kuin vapaa-ajalla kohdatessani ovat pohtineet koulun hallintoa, johtoa ja sitä mitä siellä on puheiden mukaan tehty tai jätetty tekemättä. Ensinnäkin, minusta lasten asia ei ole pohtia tällaisia. Meillä vanhemmilla on velvollisuus pitää huoli siitä, mitä ikätason mukaisesti lapsillemme tai heidän läsnä ollessa puhumme. Toisena asiana meidän tulee aikuisina pohtia, minkälaista esimerkkiä annamme omalla toiminnalla lapsille ja nuorille esimerkiksi somekirjoittelusta. Kuinka me puhumme toisista ihmisistä ja yhteisöistä sekä viranomaisista ja instituutioista?
Ymmärrän, etteivät virassa tai työtehtävissä olevat lastemme opetuksesta ja varhaiskasvatuksesta vastaavat henkilöt voi vastata näihin kysymyksiin ja syytöksiin takaisin somessa. Viranhoito ja työsuhde tarkoittaa, ettei näitä asioita voi käsitellä eikä kuulukaan käsitellä somessa tai kaduilla. Peräänkuulutan ammatillisten osaajien kunnioitusta sekä ymmärrystä siitä, että viranhoitajien työtä ohjaa tarkat lait ja asetukset sekä profession ja koulutuksen tuomat eettiset periaatteet.
Erityisen huolissani olen koulun työntekijöiden jaksamisesta tuon kaiken keskellä. Toivon, että me vanhempina ja yhteisön jäseninä voimme tukea koulun työntekijöitä ja samalla lastemme ammattitaitoista kasvatusta. Ymmärrän epätietoisuuden ja hämmennyksen etenkin täällä uusien perheiden vanhempien keskuudessa, jota eripuraisuus ja somekirjoittelu tuottavat.
Toivon, että moni ihminen, joka haluaa vaikuttaa asioihin ja puuttua epäkohtiin, ottaisi yhteyttä asianosaisiin tahoihin rakentavalla tavalla. Vanhempina ja yhteisön jäseninä emme voi kuitenkaan tehdä kaikkea, emmekä myöskään kaikista asioista päättää. Osa päätöksistä ja tehtävistä kuuluu lainsäätäjien ja viranomaisten työhön. Me kaikki yhdessä voimme parantaa lastemme arkea täällä Aurinkorannikolla meille kuuluvista positioista.
Jos minä voisin päättää, lopettaisin koulun johdon, opettajien ja lapsien vastakkainasettelun ja mielipiteissä ilmassa olevan joukkopaineen ja lähtisin rakentamaan yhteistyötä ilman, että keskustelua käydään enää yhtään enempää disformaaleilla some-alustoilla.
Loading ...
