Joka vuosi sama juttu! Keväällä on jo ostettu lentoliput, että varmasti saa koirillekin lentopaikan. Puoli vuotta Suomessa työn touhussa ja sitten kimpsut ja kampsut kassiin, koirat boxiin ja kentälle. Lähtöpäivä on kuin tulikirjaimilla takaraivossa. Hommat valmiiksi siihen päivään mennessä.
Saapuminen toiseen kotikylään, Fuengirolaan. Niinhän sitä sanotaan, että koira ja emäntä muuttuvat samankaltaisiksi… Minä ainakin olen omaksunut koiriltani sen, että kaulapanta kireällä, hinku päällä, kamala kiire tavata kaikki tutut ihmiset heti tultuani. Muutokset, uudistukset, kuulumiset, pikakelauksena kuin valkotornado. Menee muutama tunti, kaikki on uomissaan ja istun Kukossa lukemassa lehteä, kuin mitään puoltavuotta ei olisi välissä ollutkaan.
Kaikki jatkuu siitä, mihin keväällä jäi. Se on ainutlaatuisen ihanaa. Ihmeellinen yhteisö. Kun kaikki riemukkaat moimoit on kiljahdettu ja halausrutistukset halattu laskeutuu toinen ajanlasku, toinen näkövinkkeli ja rytmi. Olen niin kiitollinen, että saan olla osa tätä tai ainakin koen niin.
Muistetaan jokainen olla kiitollinen tänäkin talvena siitä mitä meillä on Aurinkorannikolla. Tsempataan yrittäjiä ja jokaista joka uskoo unelmiinsa. Fuengirolassa saan kokea enemmän yhteisöllisyyttä ja suomalaisuutta kuin Suomessa. Se tekee onnelliseksi. Kiitos siitä.
Päivi Mäkinen
Loading ...
