Suomessa koronan hoito on onnistunut joka tavalla hyvin. Pieniä kompurointeja on tullut, mutta iso kuva näyttää kaikilla mittareilla suhteellisen hyvältä.
Kolmas aalto taittumassa, uudet tartunnat romahtaneet, sairaalat alkavat tyhjentyä pandemiapotilaista ja rokotukset edistyvät ripeästi.
Sanna Marinin (sd.) johtama hallitus ei kuitenkaan hyrise tyytyväisenä. Pikemminkin päinvastoin. Syykin on selvä. Nyt pitäisi rakentaa tiekartta ulos kriisistä; rakentaa eväät talouskasvulle, työllisyydelle ja julkisen velan hoidolle niin, että velkaantuminen suhteessa bruttokansantuotteeseen kääntyy laskuun hyvissä ajoin ennen vuosikymmenen loppua.
Tämä viikko on merkittävä, sillä hallitus linjaa ns. puoliväliriihessä ensi vuoden budjettia ja vaalikauden lopun talouden hoitoa.
Tiekartan rakentaminen on pahasti kesken. Jotta selviytymistie olisi uskottava, pitää päättä kipeistä asioista. Ongelma ei ole keinosta. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat keinot keksineet ja laskelmat tehneet.
Ongelmana on poliittinen tahto. Pitäisi porrastaa ansiosidonnaista työttömyysturvaa, pitäisi uusia työelämän pelisääntöjä, pitäisi leikata etuuksia.
Ehkä olisi parempi sanoa, että pitää. Hyvällä tai pahalla.
Etenkin vasemmistopuolueet karsastavat työttömyysturvan porrastamista. Esimerkiksi vasemmistoliiton ministeri Anna-Kaisa Pekonen ilmoitti, ettei hän tule työttömyysturvan heikennyksiä allekirjoittamaan.
Keskustaa hiertää turpeen polton alasajo. Siinä ei ole tarvinnut edes hallituksen tehdä kovia päätöksiä. EU:n päästökauppahinnat ovat nostaneet turpeen hinnan kilpailukyvyttömäksi.
Nyt pitäisi antaa lisätukea turpeelle ja korvata turvepeltojen omistajien konehankinnat ja tienestit.
Vasemmalla laidalla korvauksia nikotellaan, kun jo nyt turpeen verotusta on helpotettu minimiin.
Jotain tilanteen tulehtuneisuudesta kertoo valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) poistuminen kesken kokouksen.
Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että koronan hoito kaikkine ongelmineen oli sittenkin helppoa hallitukselle. Hulvattomasta velkaantumisesta vallitsi yksimielisyys eduskunnassa. Elvyttää piti. Nyt kuitenkin kysellään yhä enemmän tulevien vuosien perään.
Velkaelvytystä ei voi ikuisesti jatkaa. Keskustan puheenjohtaja, ministeri Annika Saarikko ehti jo lohkaista, että ei kai Sanna Marin luule, että Yhdysvaltain ja Kiinan jättielvytykset vetävät Suomenkin talouden kovaan kasvuvauhtiin.
Marin sanoi, ettei hän luule. Joka tapauksessa EU:n elvytyspaketti ja jäsenmaiden löysä rahapolitiikka vauhdittavat maailmantaloutta.
Sen ei pitäisi kuitenkaan nyt hämätä. Suomen talous vaatii rakenteellisia uudistuksia. Pitää muistaa sekin, että meille jäi jo ennen koronaa miljardien kestävyysvaje. Se ei ole hävinnyt mihinkään.
Suomi on jo parin vuosikymmen ajan lykännyt päätöksiä, joita esimerkiksi Ruotsissa tehtiin jo 90-luvulla.
Nyt olisi niiden aika. Sanna Marinin kapeille hartioille kasataan paljon. Kovat ratkaisut voivat rassata kannatusta, mutta nostaa poliittista uskottavuutta asiantuntijapiireissä uusiin svääreihin.
Pauli Uusi-Kilponen
Kirjoittaja on yli 40 vuotta media-alalla toiminut lehdistöneuvos
Loading ...
