Päätoimittaja perhana meni ja kehotti minua harkitsemaan uutta pakinaa jo kirjoittamani tilalle.
Fiksusti hän asian ilmaisi, ei siinä mitään. Hänen mielestään pakinani voitaisiin tulkita asenteelliseksi ja vahingolliseksi minulle itselleni. Pakina on aina henkilökohtainen mielipide, eikä edusta missään tapauksessa lehden kantaa. En halunnut sanoa päätoimittajalle niin kuin parituhatta vuotta sitten eräs, oliko se nyt joku pilatus ”Sen kirjoitin minkä kirjoitin”.
Hylätty pakinani aihe oli ihmisten seksuaalisista poikkeavaisuuksista ja siihen liittyvästä kulkueesta. Kansanomaisesti tekstini laadin, enkä mitenkään kirjanoppineesti. Missään tapauksessa en siinä alentanut poikkeavien ihmisarvoja, päinvastoin. Mutta, kun ihmiset tuntee ja heidän asenteensa, niin tämäkin asia voisi kääntyä vastaiseksi.
Tarkkana pitää olla, onneksi kontrolli pelaa Talon sisällä. Muutaman kerran olen saanut lukijoilta ”turpiini” pakinani johdosta, näin pitää ollakin. Palautteet, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia, pitävät mielenkiinnon yllä kirjoittajassa ja lukijoissa. Ihan liian paljon kirjoitellaan ”läpä lässyn lää” tekstejä. Välillä niitä tulee itsellenikin paremman aiheen, tai ajan puutteessa.
Pyysin koiraamme Vallea tekemään kirjoittamani tilalleni uuden pakinan, koska hänen harvoja tekstejään kukaan ei moiti, ei edes pt. Valle oli juuri saanut mehevän luun eteensä ja yläviistoon suunnattu katse kertoi kaiken olennaisen, no way, syksymmällä sitten.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
