Nykyään voimme olla yhteydessä toisiimme enemmän kuin koskaan aikaisemmin älypuhelinten, sosiaalisen median ja videopuhelujen avulla. Digitalisaatio on luonut uusia mahdollisuuksia ylläpitää yhteyksiä, vaikka oltaisiin maantieteellisesti kaukana toisistamme. Voimme jutella videopuheluiden avulla, jakaa valokuvia ja olla osa toistemme elämää, vaikka etäisyydet ovat suuria.
Minä taputan käsiäni teknologialle, sillä se mahdollistaa monelle etätyön videopalavereineen. Saan kiittää digitalisaatiota myös oman työskentelyni onnistumisesta Aurinkorannikolla, vaikka suurin osa asiakkaistani on Suomessa.
Nykypäivänä voimme olla yhteydessä toisiimme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Yhteydessä oleminen ei kuitenkaan aina tarkoita yhdessä olemista.
Minun isäni ja tyttäreni vierailivat luonani ja sain kokea ”lomafiilistä” heidän kanssaan arkeni keskellä. Istuttiin yhdessä baarissa, käytiin yhdessä syömässä, hengailtiin ja vietettiin aikaa yhdessä.
Olimme istumassa tapas-ravintolan pöydässä, kun espanjalainen tarjoilijamme pysähtyi ennen tilauksemme vastaanottoa. Hän katseli meitä tarkkaavaisesti ja sanoi: ”Saanko arvata? Sinä olet äiti”, osoittaen minua, ”ja hän on tyttäresi, ja hän on isäsi?” Tuntui aika huikealta, että ulkopuolinen osasi tunnistaa meidät kolme sukupolvea saman perheen jäseniksi. Jotenkin tuo hetki liikutti.
Porukkaan kuulumisen ja läsnä olemisen kokemukset ovat ihmisyyttä parhaimmillaan. Ja uskon, että ne ovat myös jotakin, jota on inhimillistä kaivata. Yhdessä olemista.
Oli hienoa hengailla perheen kanssa ja olla osa kolmen sukupolven jengiä. Minä uskon, että fyysiset kohtaamiset vahvistavat yhteyksiämme ja vahvistavat meitä.
Olen myös kiitollinen teknologiasta, jonka avulla voimme olla yhteydessä silloin, kun ei ole mahdollista olla yhdessä.
Loading ...
