Aika tulee näyttämään, onko Paavo Väyryselle tilaa eduskunnassa vastentahtoisesti tekemään joutunut Mikko Kärnä suoraselkäinen, asioista niiden oikeilla nimillä puhuva suomalainen upseeri, vai pelkästään epätoivoisesti uutta nostetta hiipuvalle uralleen etsivä poliitikko.
Itse olisin taipuvainen uskomaan vaihtoehtoon A. Minä haluaisin nähdä Kärnässä sen pienen pojan, joka uskalsi sadussa sanoa keisarin olevan alasti.
Kärnä on juurikin se sama mies, joka uskalsi ääneen ja julkisesti epäillä Turunmaan saaristossa viime viikonloppuna toteutettua massiivista poliisioperaatiota joksikin ihan muuksi kuin veronkierto- tai rahanpesulähtöiseksi toimenpiteeksi.
Julkaisemassaan tiedotteessa Kärnä väitti, että kysymys olisi havaitusta tutkakalustosta ja alueen muokkauksesta sotasatamaksi, jossa voidaan huoltaa Venäjän Itämerellä operoivia sukellusveneitä.
Suomen oloissa harvinaisen laajan viranomaisoperaation keskiössä on venäläisomisteinen Airiston Helmi -niminen yhtiö, joka on haalinut jo useamman vuoden ajan Turunmaan saaristosta haltuunsa strategisesti tärkeitä kiinteistöjä.
Kaukaaviisaasti nimettöminä pysyttelevien sotilaiden mukaan Venäjän tiedustelulla olisi laulun sanoja mukaillen kirkkahasti kimmeltävällä ulapalla Airiston mahdollisuus valvoa ja myös hallita osaa Saaristomeren laivaliikenteestä.
Suojelupoliisissa ulkomaalaisten – lähinnä venäläisten Suomessa tekemiä tonttikauppoja on tutkittu jo useamman vuoden ajan.
Eduskunnan hallintovaliokunnalle toimittamassaan lausunnossa Supo puhui hybridivaikuttamisesta. Se viittasi muun muassa liikenneväylien tukkimiseen tai Ukrainan kriisissä tutuksi tulleiden tunnistamattomien joukkojen eli niin sanottujen vihreiden miesten majoittamiseen.
Ei ole suinkaan sattumaa, että puolustusvoimien mielikuvaharjoituksissa vihollinen tulee Suomeen täsmälleen samasta suunnasta, mistä se tuli myös talvi- ja jatkosodassa. Silloinen hyökkääjä eli Neuvostoliitto on kuollut, mutta ikävä kyllä sen henkinen perintö elää ja voi kaiken lisäksi jopa ilmeisen hyvin.
Siihen perintöön liittyen itänaapurissa haikaillaan edelleen menetetyn imperiumin perään. Lienee turha muistuttaa, että siinä imperiumissa oli mukana myös alue, jonka me tunnemme itsenäisenä Suomena.
Yksi kiistaton syy siihen, että Venäjä on pystynyt näennäisen vapaasti hankkimaan haltuunsa Suomen turvallisuuden kannalta strategisesti tärkeitä alueita on ikävä kyllä länsimaisessa demokratiassa.
Jos ja kun itään kumartavat poliitikot pääsevät riittävän korkeaan asemaan, eivät kaikki seuraukset ole välttämättä enää niin sanotusti isänmaan edun mukaisia. Lähihistoriasta isänmaan edun vastaiseksi toiminnaksi voi nostaa vaikkapa kansalliselle turvallisuudellemme ensiarvoisen tärkeiden tiedustelulakien systemaattisen jarruttamisen eduskunnan rattaissa.
Tuskin olen ainoa, joka uskalsi edes hiljaa toivoa suojelupoliisin entisestä päälliköstä ja eduskunnan yhtäläisesti jo entisestä pääsihteeristä Sepo Tiitisestä kirjoitetun tuoreen ”Tiitinen – vakoilijoita ja veijareita” -kirjan tuovan valaistusta niin sanottuun Tiitisen listaan.
Kysymys on Tiitisen toimesta aina vuoteen 2050 asti kassakaappiin suljetusta 18 nimen listasta, jonka uskotaan koostuvan Neuvostoliiton ja Itä-Saksan hyväksi vakoilua harjoittaneiden suomalaisten nimistä.
Tiitinen väittää, ettei muista nimistä ensimmäistäkään. Mutta sen hän muistaa, että Kalevi Sorsan tai Tarja Halosen nimiä ei listalla ole. Erkki Tuomiojasta Tiitinen ei puhu mitään.
Asko Tanhuanpää
Loading ...
