Kuten moni tietää, oli Fuengirola ensimmäistä kertaa suomalaisten laajemman mielenkiinnon kohteena 70-luvulla, kun urheilijat löysivät alueen leiripaikakseen. Turismi ei ollut silloin vielä ihan yhtä vahvoissa kantimissa kuin nykypäivänä, joten ajoittain myös sattui ja tapahtui kaikenlaista. Me istahdimme entisen maajoukkuejuoksijan Matti Vyyryläisen kanssa alas ja kävimme läpi yhden eriskummallisen episodin.
Elettiin huhtikuuta, vuonna 1976. Kymmenkunta suomalaista juoksijaa oli tullut Los Pacosiin pitämään harjoitusleiriä. Tarkoituksena oli valmistautua muun muassa heinäkuussa pidettäviin Montrealin olympialaisiin.
– Silloin ei Fuengirolassa vielä ollut sen kummempaa urheilukenttää, eikä Pacosissa päässyt juoksemaan kuin sadan metrin pätkää, muistelee Matti Vyyryläinen, yksi juoksijoista.
Leirillä oli kuitenkin juoksijoita, joiden piti päästä tekemään pidempiä vetoja. Esimerkiksi tosissaan olympiamenestykseen tähdännyt 400 metrin juoksija Markku Kukkoaho. Neljä vuotta aiemmin Kukkoaho oli juossut Münchenin olympiafinaalissa kuudenneksi ja tehnyt samalla edelleen voimassa olevan Suomen ennätyksen 45,49.
Kekseliäinä miehinä suomalaiset päättivät ottaa käyttöön tekeillä olleen N-340 valtatien.
– Se oli aika lailla valmiin näköinen tie, vain päällyste puuttui. Olimme siinä käyneet jo muutamia kertoja tekemässä vetoja. Niin menimme sinne taas, ja olimme jo yhden sarjan tehneet, kun alkoi tapahtua, Vyyryläinen kertaa.
– Oli Markku Kukkoahon ja Keijo Lillen vuoro lähteä juoksemaan. Ilmeisesti siinä kävi niin, että tien rakentajat alkoivat palailla siestalta töihin. Työnjohtaja tuntui olevan sitä mieltä, ettei siellä sovi juosta, sillä hän otti yhtäkkiä hakun käteensä, laittoi sen poikittain rintansa eteen ja meni Kukkoahon eteen seisomaan.
Ei ehkä viisain liike, kun ottaa huomioon että kohti on tulossa maajoukkuetason pikajuoksija täydessä vauhdissa.
– Markulla oli kauhea vauhti päällä ja ohi mennessään hän tuuppasi työnjohtajaa niin että tämä kaatui sinne tielle.
Tämä ei tienrakentajien silmiä ilmeisesti hivellyt, sillä tilanne alkoi eskaloitua.
– Sieltä alkoi tulla työporukka meitä kohti. Ensin mietimme, että ei tässä mitään hätää. Meitä on kymmenen hyväkuntoista miestä, kyllä tässä pärjätään. Mutta sitten alkoivat miehillä hakut nousta iskuasentoon, ja silloin totesimme, että nyt ei auta muu kuin lähteä karkuun, Matti Vyyryläinen kertoo.
– Lähdimme pinkomaan pakoon ja suuntasimme pikkuhiljaa kaupunkia kohti. Kun pääsimme avenida Finlandian rannan puoleiseen päähän, niin työmiehet olivatkin oikaisseet jostain meidän eteemme ja alkoivat heitellä meitä kivillä.
– Siitä lähdettiin pakoon kohti härkämäkeä ja sieltä alas kohti Pacosia. Siellä meidät pysäytti poliisin Land Rover. Törmäyksestä työnjohtajan kanssa oli kulunut ehkä 10-15 minuuttia ja nyt oli siis virkavalta paikalla. He ilmoittivat haluavansa kyytiin ne kaksi, jotka olivat työnjohtajan tuupanneet nurin. Niinpä Kukkoaho, joka oli itse poliisi Suomessa, ja Lille ilmoittautuivat ja hyppäsivät kyytiin.
Kuten arvata saattaa, ei espanjalaisen poliisin vahvuuksiin 70-luvulla kuulunut laaja englanninkielentaito. Niinpä loput juoksijat kävelivät Los Pacosiin hakemaan matkaopasta, joka osasi espanjaa. Hänen avullaan tilanne saatiin lopulta selvitettyä suhteellisen pienillä vahingoilla.
– Muutaman tunnin pojat joutuivat olemaan putkassa, ja se harjoitus meni tietysti aivan pieleen. Mutta sen kummempia jälkiseuraamuksia ei kuitenkaan tullut, Vyyryläinen kertaa tapahtumia, jotka nyt jo naurattavat.
Janne Leipijärvi