Suomessa käydään laajaa keskustelua lasten kännykän käyttämisestä kouluissa. Tutkimuksen mukaan 85% on sitä mieltä, ettei luuri kuulu kouluun ja kymmenen prosenttia puoltaa sen mukana oloa koulupäivän aikana, viiden prosentin mielestä asia ei kiinnosta vastaamisen vertaa.
Meikäläisen mielestä asia on hyvin yksinkertainen. Veikko Vennamon tapaan, pulinat pois, kansa on puhunut.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vastaan tulee lasten oikeudet, kun ja jos pyritään käyttöä estämään lakia muuttamalla. Ei ihme, ettei muitakaan järjellisiä asioita Suomessa saada päätökseen, kun jo tämäkin on niin vaikeaa saada maaliin.
Kännykkä (Rauman Giälel, plakkartelefoon) on tärkeä laite lapsille ja nuorille tulevaisuuttakin ajatellen, mutta oppia on senkin käytön rajoittaminen.
Välitunneilla puhelimen käyttäminen on ilmeisesti kuitenkin yleistä, sekin mielestäni häiritsee koulussa oppimista ja tuo mahdollisuuden jopa koulukiusaamiseen.
Omaa aikaa jää riittävästi sen laitteen hienouksien hiomiseen ja vanhempien opettamiseen, myös isojen sellaisien. Suomessa käytäntö on tällä hetkellä koulukohtainen, yhdessä päätetty asia.
Espanjassa, yksityisissä kouluissa kännykkää ei saa edes pakata koulureppuun, siitä kärähtäminen tietää tämän ihmelaitteen huostaan ottoa neljäksi päiväksi. Aika hyvä veto päättäjiltä, olisiko siinä mallia myös härmälandian opinahjoihin?
Loading ...
