Stadilaisilla on menossa kilpailu murteella kirjoittamisessa. En ehtinyt itse mukaan, kun tuo Rauman keikka vei tilaa ja aikaa, niin kuin Tamilla on tapana sanoa. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa tämän pakinan Rauman Giälellä, tai ainakin sinne päin, stadilaisten innoittamana.
Oltti menos muutma kamraati kans Portugali Faroho pelama golffi. Täst o jo ainakki vuaskymmen aikka. Finairi koneel lennetti. Portugali yläpualel kone kapteen ilmot et tehdä välilasku Lissaponihi ottama lissä polttoainet, go reiss jatku Faro jälkke Madeiral.
Mnää kirosi miälessän, go sit ei ehdit pelama, jos kerra pääkaupugi kaut mennä. Kamraati oikke hermostusiva, go viäl oliva piänes piarus. Älkkä ny boja nostak meteli, mää koeta järjestä asja, rauhoti heit.
Mnää painoi servise knappi ja hetkes ol flikk mnuu kohdallan kysymäs mitä tarvita. Mnää selviti hänel ettei me ehdit pelama dänäp golffi laikka jos kiärretä Lisboa kautt ja biletikki o hommat. Mnää ehdotinki et ja go mennä ens Faroho ja tiputeta sin menevä pois ja se jälkke vast tehdä tankkausreiss, nii kaikk ova dyydyväissi.
Flikk katos mnuu aika pitkä ja sanos kertovas asja kapteenil. Pari minuutti siin men go ämyreist kuulus kilkatus ja se jäkke kapteen ilmot, et lennetänki ens Faroho. Gyl määki eine yllätysi siit tiadost. Kamraateitte fasunihi tul iha uut ilmet ja mnää tiätyste sai sula hattuhu. Gyl Finair ol se jäkke korkkias kraadis meill pikä aikka…
ja tämä tarina on tosi, niin kuin Tapio Rautavaaran tarina korttipakan raamatullisuudesta.
Vesa Uusi-Kilponen
Loading ...
