Kahdeksan vuotta on pitkä aika. Siinä ajassa Hollywood-tähti avioituu viidesti, auton pohja ruostuu puhki ja hämäläinen sanoo naapurille päivää.
Keväällä 2010 pakkasimme vaimoni kanssa tavaramme ja yksivuotiaan poikamme ja muutimme Fuengirolasta Suomeen. Nyt oli aika kääntää karavaani toiseen suuntaan.
Paluuta helpotti ja vauhditti merkittävästi päätoimittaja Pekkariselta loppukesällä tullut puhelu. Toimituspäällikön jakkaralle tarvittiin uutta istujaa. Samaan tuoliin olin ensimmäiset takapuolenkuvani jättänyt reilut kymmenen vuotta aiemmin. Asiat sovittiin varsin nopeasti.
Uusvanhalle työmaalle asetuttuani yksi työkavereista kysyi, että mikä täällä Fuengirolassa on mielestäni muuttunut. Ajatus jäi ruopimaan aika pahasti. Totta kai näin ilmeisiä muutoksia: jotkut vanhat tutut ja ystävät ovat muuttaneet pois, uusia liikkeitä ja ravintoloita avattu, vanhoja suljettu, hinnat hieman nousseet ja niin edelleen. Mutta mikä on todella muuttunut? En keksinyt.
Tuon keskustelun jälkeen kaivoin arkistoista esiin syksyn 2007 ensimmäisen lehden. Sitä selaillessa osui silmiin oma kuvani, ja saatoin todeta, että ainakin Leipijärven hiusraja on muuttunut. Mutta ei sekään kovin suuresta uutisesta käy.
Seuraavana päivänä sain onnistuneesti espanjalaisen puhelinliittymän. Se toimi päivän ja meni kiinni. Tämäkään ei ole siis muuttunut. Onneksi ei sekään, että asia saatiin lopulta selvitettyä.
Samana iltana katselin kuinka aurinko laski vuorten taakse ja värjäsi taivaan kaikilla mahdollisilla punaisen sävyillä. Jäin tuijottamaan sitä hyväksi toviksi ja totesin iloisena, ettei sekään ole muuttunut. Siis auringonlaskun kauneus.
Tähän hetkeen mennessä en ole keksinyt mikä täällä Aurinkorannikolla olisi oleellisesti muuttunut kahdeksassa vuodessa. Jos tiedätte, niin tulkaa ihmeessä kertomaan. Minun silmiini tämä näyttää yhtä hyvältä kuin täältä lähtiessämme. Kiitos että olette pitäneet paikasta hyvää huolta poissa ollessamme.
Janne Leipijärvi
Loading ...
