Mitä vanhemmaksi elän, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että meitä viedään kuin pässiä narussa. Ihan sama, ajattelemmeko aikuiseksi varttumista, joka sisältää, opintojen lisäksi, monenlaisia aikuistumisrituaaleja, kuten syntymäpäiviä, kaste- ja rippijuhlia, vanhojen tansseja, valmistujaisia, häitä jne. tai sitten kalenterivuoteen sisältyviä, ’pakollisia’ kulutusjuhlasyitä kuten San Valentin, äitien- tai isänpäivä, hemmetin Black Friday – tai joulu. Yhteistä kaikille edellä mainituille on implisiittinen rahankäyttö. Juu, ei – omatekoiset lahjat eivät tosiaankaan ole mistään kotoisin eikä lahjaksi katsota oman ajan antamista. Olemme olemassa vain voidaksemme ansaita rahaa, jota sitten kulutamme vastuuttomasti kaikenlaisen turhan ja tarpeettoman hankintaan. Ahdistaa. Erityisesti siksi, että joulu on käsissä, ja se ei, kuulemma, tunnu miltään, jos ei saa lahjoja, sanoo suurperheeni perinnepuoluelainen, joka, kohtuullisen aikuisesta iästään huolimatta, taantuu lapseksi joka vuosi juuri näillä hetkillä.
Todennäköisen turha ehdotukseni onkin, että tänä vuonna, toimisimme toisin, ja aikaansaisimme oikean onnen tunteen, joka tulee todellisesta antamisesta, siitä, että pystymme tekemään jollekulle hyvää ilman suunnatonta rahankäyttöä. Täällä, aurinkoisella rannikollamme, se onnistuu helposti: tee aamulla ylimääräinen voileipä laukkuusi, tai valmista kahvi mukaan, ja anna se sille ihmiselle, joka istuu kadulla, kodittomana, olosuhteittensa uhrina. Hän osaa nauttia kahvimukin lämmöstä sormissaan ja sinun tekosi aiheuttamasta tunteesta. Siitä, että välität. Siitä, että tingit omasta mukavuudestasi, ja näet hiukan vaivaa asettumalla toisen, ei-niin-onnekkaan asemaan. Kenties sinulta liikenee puhdas sukkapari tai vaikkapa minuutti kuulumisten kysymiseen. Riittävästi lähimmäisen todelliseen näkemiseen ja molemminpuoliseen, aitoon joulumieleen.
P.S.
Vielä ensimmäiseen lauseeseeni liittyen: meidän tahdottomasta ohjaamisestamme voisi kirjoittaa paljonkin, eikä vähiten koronaan liittyen, mutta kun siitä mielipiteitten, varsinkin kriittisten sellaisten ilmaiseminen aiheuttaa lähinnä kivitystä, lienee viisainta olla hiljaa, vaikka vain joulurauhan säilyttämisen vuoksi. Pelko on uskomaton vaikutin, sillä on ohjattu, ja ohjataan edelleenkin, miljoonia ihmisiä, ja sen käyttäjinä asialla ovatkin todelliset ammattilaiset. On täysin mystistä nähdä, kuinka jopa fiksutkin ihmiset alkavat käyttäytyä kritiikittömästi ja pohtimatta asioita omilla aivoillaan. Kaikki, mikä tulee ’virallisista’ tiedotusvälineistä, nielaistaan pureksimatta, kyseenalaistamatta. Ns. faktaa toistetaan, kunnes kukaan ei erota sitä fiktiosta. Kaiken lisäksi oma mielipide muodostetaan sekunnissa, harkitsematta, vaihtoehtoja ja tietolähteiden uskottavuutta tutkimatta. Ja useimmiten, kun oma kompetenssimme tai mielenkiintomme ei riitä mielipiteen muodostamiseen, omaksutaan enemmistön kanta. Tiedettä pidetään todellisuuden synonyyminä, unohtaen, että kyseessä on kuitenkin vain metodi, joka tällä hetkellä on vielä puutteellinen ympäröivän maailman tutkimiseen. Sanoinko jo, että enemmistö ei aina ole oikeassa?
P.P.S.
Parempi elää päivä leijonana kuin sata lampaana. (Machiavelli)
P.P.P.S.
Orwellin loistava teos, 1984, avaa silmät yhteiskunnassa tapahtuvalle vaikuttamiselle. Jos kirja on jäänyt väliin, ota vaikkapa joulun ajan lukulistalle. Mieleen jäävät pyörimään perustavaa laatua olevat kysymykset mm. median toiminnasta: onko tiedottaminen manipulaatiota, propagandaa tai piilo-opettamista? Tästä täytynee päätoimittajan kanssa haastella…
Suvi Kauranen
Loading ...
